Suomen sodan vuosina lapsuus ei ollut itsestäänselvyys. Se ei ollut leikkiä, koulunkäyntiä eikä huoletonta kasvua. Se oli työtä, vastuuta ja selviytymistä. Kun miehet ja pojat
Hyvät lukijat, Suomen Kenttälehti täyttää tänä vuonna kuusi vuotta. Ensimmäiset historiaa käsittelevät jutut julkaistiin kuusi vuotta sitten, ja siitä lähtien olemme kulkeneet yhdessä pitkän ja
Kesä 1789 oli Savossa levoton. Kustaan sodan rintamat aaltoilivat edestakaisin, ja metsien kätköissä liikkui hermostuneita partioita, jotka tiesivät, että jokainen mutka kapealla metsätiellä saattoi tuoda vihollisen silmien eteen. Yksi näistä kohtaamisista johti Ristiinan Rahulan kylän liepeillä pieneen mutta kiivaaseen kahakkaan, joka kuvastaa sodan todellista luonnetta paremmin kuin yksikään suuri taistelu.
Viime päivinä on käyty julkisuudessa keskustelua kelan toiminnasta ja siksi halusin pureutua tähän asiaan tarkastelemalla hieman kelan toimintaa mikä se on millainen se on ollut. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä näyttää ulospäin selkeältä: Kela maksaa etuudet, kunnat hoitavat palvelut ja valtio ohjaa kokonaisuutta. Todellisuudessa tämä työnjako on vuosikymmenten aikana syntynyt kompromissi, joka ei ole aina ollut looginen eikä yksinkertainen. Jotta nykyinen järjestelmä ymmärretään, on palattava 1930‑luvulle ja 1990‑luvun lamaan – kahteen hetkeen, jotka muovasivat suomalaisen sosiaaliturvan perustukset.
Kun Eurooppa syttyi liekkeihin Napoleonin sotien myötä, suomalaiset sotilaat joutuivat keskelle suurvaltojen välienselvittelyä tavalla, joka tuntuu lähes uskomattomalta. Vain muutamassa vuodessa he taistelivat sekä Napoleonin liittolaisia että hänen vihollisiaan vastaan – ilman että he itse olivat koskaan valinneet puolta. Suomen kohtalo määräytyi tuolloin Ruotsin ja Venäjän tahtojen mukaan, ja sotilaat seurasivat valtakuntaa, jonka alamaisia he olivat.
Toisen maailmansodan rintamilla oli monia pelättyjä yksiköitä, mutta harva herätti yhtä paljon hämmennystä ja kunnioitusta kuin Neuvostoliiton 588. yöhävittäjärykmentti – saksalaisten nimeämä ”Stalinin yönoidat”. Nimi syntyi siitä hiljaisesta, lähes yliluonnollisesta tavasta, jolla nämä nuoret naislentäjät ilmestyivät pimeydestä, iskivät ja katosivat ennen kuin kukaan ehti nähdä heitä.
Vuosien 1918–1945 aikana Suomi kulki matkan lähes panssarittomasta valtiosta modernin panssarisodan ymmärtäjäksi.
Kesäaika on nykyään arkinen osa suomalaista vuotta, mutta sen historia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Ensimmäisen kerran Suomi siirtyi kesäaikaan keskellä toista maailmansotaa, keväällä 1942, kun koko maa eli niukkuuden ja jatkuvan varautumisen aikaa. Kellon siirtäminen tunnilla eteenpäin ei ollut mukavuusratkaisu, vaan osa kansallista selviytymisstrategiaa: valoisia tunteja haluttiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti teollisuudessa, maataloudessa ja liikenteessä.
Kun Talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939, suomalaiset joukot joutuivat välittömästi tilanteeseen, jossa maasto oli heidän tärkein liittolaisensa.
Kun suomalaiset sotilaat etenivät lumisissa metsissä, kivikkoisilla harjuilla ja soiden halki, heidän tärkein työkalunsa oli kartta. Ja kartan takana oli joukko hiljaisia asiantuntijoita, joiden nimiä ei useinkaan mainita historiankirjoissa: rintaman kartanpiirtäjät.
Suomalaiset tunnetaan nykyään teknisestä osaamisesta, insinöörimäisestä ajattelusta ja siitä, että kahvinkeitin korjataan ennen kuin ostetaan uusi. Mutta ei tarvitse mennä kovin kauas menneisyyteen, kun huomaa,
Suomen historia koostuu kuninkaista, sodista ja suurista poliittisista käänteistä. Sen ytimessä ovat myös tavalliset ihmiset, joiden käden taidot ja sitkeys rakensivat maan sellaiseksi kuin sen tunnemme. Monet näistä ammateista ovat kadonneet – mutta niiden jäljet näkyvät yhä maisemassa, kielessä ja kulttuurissa. Tämä artikkeli nostaa esiin joukon unohdettuja ammatteja, jotka olivat aikanaan elintärkeitä, mutta ovat nyt jääneet historian hiljaisiin marginaaleihin.
Kenttälehden kalentereja vuodelle 2025 myynnissä. A4 kokoisena. Hinta on 24,90 EUR+postikulut
Tilaamalla Hostaanin nettisivupalvelut tilauslinkkimme kautta, tuet Suomen Kenttälehden toimintaa.
