Karl Gustaf Emil Mannerheim
Karl Gustaf Mannerheim oli suomalainen sotilas ja valtiomies, joka oli merkittävä hahmo Suomen itsenäistymisen ja jatkosodan aikana.
Hän toimi useissa armeijan ja hallituksen tehtävissä sekä oli
Suomen presidentti vuosina 1944-1946.
Mannerheim oli koulutukseltaan sotilas ja palveli sekä Venäjän että itsenäisen Suomen armeijassa. Hän
toimi muun muassa Venäjän keisarillisessa armeijassa ja oli mukana Venäjän-Japanin sodassa sekä
ensimmäisessä maailmansodassa.
Mannerheimin johtajuus ja strateginen älykkyys ovat olleet kiitettäviä sekä sodan aikana että sen jälkeen.
Hän oli keskeinen hahmo Suomen puolustuksessa jatkosodan aikana ja on arvostettu suomalaisissa
historiankirjoissa.
Mannerheim kirjoitti kirjan, joka on myös yksi merkittävä teos suomalaisessa historiassa. Kirjassa hän
kertoo omasta elämästään ja kokemuksistaan. Hänen kuolemansa vuonna 1951 oli suuri menetys
Suomelle, ja häntä pidetään yhä yhtenä maan suurista sankareista ja valtiomiehistä.
Mannerheim oli syntynyt 4. kesäkuuta 1867 Helsingissä ja hänellä oli ruotsinkielinen tausta. Hän palasi
Suomeen vuonna 1918. Mannerheim johti Suomen puolustusvoimia monissa vaikeissa tilanteissa, kuten
talvisodassa Neuvostoliittoa vastaan.
Vuonna 1944 Mannerheim valittiin Suomen presidentiksi, ja hän toimi virassa aina vuoteen 1946 asti.
Hänen aikanaan Suomi kävi vielä jatkosotaa Neuvostoliittoa vastaan, mutta sodan päätyttyä Mannerheim
toimi merkittävänä hahmona Suomen jälleenrakentamisessa ja kansakunnan yhdistämisessä.
Mannerheimin merkitys suomalaiselle historialle ja identiteetille on suuri, ja häntä pidetään yhä yhtenä
maan suurimmista sankareista ja arvostetuimpana johtajana. Hänen muistoaan vaalitaan edelleen
Suomessa, ja hänen nimeään kantavia instituutioita ja patsaita löytyy eri puolelta maata.
Hänen vanhempansa olivat ruotsalainen Helsingin yliopiston professori Carl Robert Mannerheim ja
venäläissyntyinen Hedvig Charlotta Helena von Julin. Mannerheimilla oli neljä sisarusta, ja hän oli
perheensä nuorin lapsi.
Mannerheim meni naimisiin Anastasia Arapovan kanssa vuonna 1902, ja heillä oli kaksi tytärtä, Anastasie
ja Sophie. Hänen vaimonsa kuoli tuberkuloosiin vuonna 1919, jonka jälkeen Mannerheim ei enää mennyt
uudelleen naimisiin. Mannerheim oli tunnettu yksityisestä ja sulkeutuneesta luonteestaan, ja hän piti
perhettään ja yksityiselämäänsä poissa julkisuudesta.
Mannerheimin suhde hänen tyttäriinsä oli läheinen, ja hän kirjoitti heille usein kirjeitä, joissa hän kertoi
muun muassa omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Mannerheimin perhe-elämä oli hyvin perinteinen
ja arvostettu, ja hänet tunnettiin isänä, joka oli rakastava ja huolehtiva lapsiaan kohtaan.
Vaikka Mannerheim vietti suurimman osan elämästään julkisen uran parissa, hänen perheensä oli
hänelle aina tärkeä ja hän piti kiinni perhearvoistaan. Mannerheimin perheenjäseniä kunnioitettiin ja
arvostettiin laajasti Suomessa. Hän kuoli 27. tammikuuta 1951 Sveitsissä.
Tuula Huovinen
