Ihanuuksien ihmemaa
Vaikka toisesta maailman sodasta on vierähtänyt jo useampi vuosikymmen ja Pariisin rauhansopimuksen myötä Suomi menetti osan Karjalaa Neuvostoliitolle 1947 sekä ne raskaat sotakorvaukset, joita Suomi joutui maksamaan itäiselle naapurimaalle.
Se ei ole unohtunut.
Suomalaiset katkeroitui ja sitä vihaa on kestänyt vuosikymmenet. Viha oli jopa niin syvää, että veteraaneja hoitavissa hoitolaitoksissa sodan jälkeen ei saanut venäläisiä hoitajia olla. Ko. olevat hoitajat eivät edes voineet piiloutua minkään muun maan kansalaisuuden taakse, koska sodassa olleet erottivat heidät jo korostuksesta, joka venäläisillä oli Suomen kielessä.
Katkeruudesta ja henkisistä traumoista huolimatta elämä jatkui. Maat menetettiin ja sotakorvauksetkin tuli maksettua kovalla työllä. Tuo samainen väki joka oli taistellut rintamalla jatkoi hyvinvointi Suomi nimisen valtion rakentamista. Vero rahaa ei säästelty, kun kyse oli yhteisen hyvän rakentamisesta. Se koski julkisia rakennuksia ja lainsäädäntöä.
Vaikka kylmä sota hengitti niskaan ja suhteet Neuvostoliittoon olivat vaikeat, niin kansa jota oli lyöty ja kovaa jaksoi nousta vastustuksesta huolimatta. Siitä kiitos kuuluu sen ajan poliitikoille sekä kansalle, joka jaksoi uskoa Suomen tulevaisuuteen. Alkoi Suomettuminen, joka tosin lopetettiin Eu:n vaatimin lakipykälin, kun Suomi liittyi Eu:hun 1.päivä tammikuuta 1995.
Nato perustettiin heti toisen maailmansodan jälkeen 1949 ja Norja kiirehti samaisena vuonna jo jäseneksi. Meni vuosikymmeniä ennen kuin Suomi liittyi natoon. Asiasta tekee ironisen se, että Usa joka oli ollut vauras maa vielä naton perustamisen aikoihin on nykyisin niin velkainen, että se voi kaatua milloin vaan, jos velkojat niin haluaa. Pohjois-Atlantin sotilasliitosta kun pääasiallinen varusmies kokoonpano on Amerikkalaisia. Ja vaikka Naton päämaja onkin Brysselissä, niin se siitähuolimatta enemmän taikka vähemmän liittyy Usan valtioon.
Aivan kuin nykyajan poliitikoilla olisi mennyt realiteettien taju yhteisten asioiden hoitamiseen. Kuinka sokea voi toista sokeaa taluttaa?
Tuo kaikki hyvä, jota veteraanimme toi Suomelle, ensin taistelemalla Suomelle itsenäisyys ja Suomen jälleen rakentaminen ovat aivan kuin hukkaan heitettyä aikaa heiltä ja kaikki on vain kaunis muisto menneisyydestä Suomen vauraudesta ja itsenäisyydestä omana valtiona. Nykyään vain toitotetaan, kuinka Suomi on edelläkävijä onnellisena valtiona maailmassa. Onnellisena mistä? Siitä velasta, joilla Suomi on rakennettua viimeiset vuosikymmenet eikä loppua näy. Peruspalvelutkin rahoitetaan velkarahalla nykyään. Suomen yksityistaloudet ovat velkaisimpia enemmän, kuin koskaan aikoihin. Suomessa on menossa aika, kun nautitaan sitä jälkimaininkia menneiltä vuosikymmeniltä, joita iso-isämme ja äitimme meille rakensivat.
Suomi, joka oli ollut velaton ja vauras vielä ennen vuotta 1995 on nykyisin varjo menneisyydestään vauraana valtiona. Nöyryys ja toisen kunnioittaminen on muuttunut uhoksi ja ylimielisyydeksi, joka ei kunniota edes itseään enää.
Mielenterveys ongelmat senkuin kasvaa vain yhteiskunnassamme. Onkohan päättäjämme koskaan miettineet, miksi menneinä vuosikymmeninä asiat olivat paljon selkeämpiä ja yksinkertaisempia. Nämä yksinkertaisimmat asiatkin ovat muuttuneet asenteiden takia vaikeiksi ratkaista.
Kunpa minulla olisi valta sanoa, niin sanoisin, että pakittakaa hyvät ystävät ja kylänmiehet, sillä järjen käyttö on sallittua, kun sitä meille on annettu, ennen kuin on liian myöhäistä. Globalismin ja kansainvälisyyden ihannoiminen on aivan kuin hakkaisit karjalan mäntyyn päätäsi.
Näistä asioistahan saisi vaikka kokonaisen romaanin, jos alkaisi käymään läpi yksi asia kerrallaan, mutta jätän nyt vain tähän.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
