Hämeenlinnan keskustassa voi vierailla Sibeliuksen Syntymäkodissa.
Jean Sibelius (1865-1957) – Suomen kansallissäveltäjä Hämeenlinnasta
Suomen tunnetuin säveltäjä Jean Sibelius syntyi Hämeenlinnassa vuonna 1865. Vielä tänäkin päivänä Hämeenlinnassa kunnioitetaan säveltäjämestarin muistoa. Hämeenlinnan keskustassa voi vierailla Sibeliuksen syntymäkodissa, joka toimii nykyään museona ja jossa järjestetään myös konsertteja. Niin ikään keskustassa sijaitsevassa Sibeliuksenpuist
SIBELIUS VIETTI LAPSUUTENSA JA NUORUUTENSA HÄMEENLINNASSA
Sibelius syntyi aikaan, jolloin Suomi etsi omaa kansallista identiteettiään osana Venäjän imperiumia. Sibeliuksen isä Christian Gustaf Sibelius työskenteli Hämeenlinnan kaupunginlääkärinä. Hän oli lääketieteentohtori, mutta sydämeltään boheemi. Christian Sibelius kuoli vuonna 1868 ja jätti jälkeensä kasan maksamattomia laskuja. Perheen äiti Maria muutti takaisin äitinsä kotiin lasten kanssa.
Sibelius opiskeli Hämeenlinnan lyseossa.
Suomen kieltä ja kulttuuria korostaneen suomalaisuusliikkeen ansiosta Hämeenlinnaan avattiin vuonna 1876 suomenkielinen lyseo, ja Sibelius oli koulun oppilaiden joukossa. Hän kasvoi kaksikieliseksi ja tutustui jo varhain elämässään J. L. Runebergin, Z. Topeliuksen ja Aleksis Kiven teoksiin sekä Suomen kansalliseepokseen Kalevalaan. Sibeliukselle Hämeenlinna oli ennen kaikkea hänen koulukaupunkinsa.
Jo lapsena Sibelius osoitti lahjakkuutensa musiikin parissa, vaikka hänen perheensä ei ollut erityisen musikaalinen. Molemmilla vanhemmilla oli kuitenkin tapana laulaa ja soittaa jotain instrumenttia, ja useita suomalaisen musiikin historian tärkeitä nimiä löytyy hänen suvustaan, joiden joukossa on muun muassa ensimmäisen suomalaisen sinfonian säveltänyt A. G. Ingelius ja Aino Ackté. Sibelius aloitti pianotunnit seitsemänvuotiaana tätinsä Julian opettamana. Hän sävelsi ensimmäisen tunnetun teoksensa vuonna 1881, kun hän kirjoitti paperinpalalle ylös Vesipisaroita viululle ja sellolle.
Jean Sibelius oli jo 16-vuotias aloittaessaan viulutunnit, mutta viulu inspiroi häntä enemmän kuin mikään muu soitin. Hämeenlinnassa vuosina 1880-1885 hän ehti säveltää noin 15 teosta, pianomusiikkia ja kamarimusiikkia kahdesta neljälle soittajalle. Lisäksi hän viimeisteli ennen Helsinkiin muuttoa jousikvartetin Es-duurissa.
HELSINGIN KAUTTA MAAILMALLE OPISKELEMAAN
Vuonna 1885 Jean Sibelius aloitti oikeustieteen opinnot Aleksanderin keisarillisessa yliopistossa Helsingissä ja ilmoittautui myös Helsingin Musiikkiopistoon (nyk. Sibelius-Akatemia). Musiikki oli kuitenkin hänen elämänsä rakkaus ja hän luopui yliopisto-opinnoistaan. Hän keskittyi erityisesti viulun soiton harjoitteluun, mutta joutui myöntämään olleensa liian vanha aloittaessaan. Tällöin säveltämisestä tuli hänelle tärkeintä. Helsingissä asuessaan Sibelius kirjoitti toistasataa musiikkikappaletta, ja jo opiskellessaan häntä pidettiin musiikillisena nerona.
Opintoihinsa keskittymisen lisäksi Sibelius sai Helsingin-vuosinaan paljon ystäviä, muun muassa kirjailija Juhani Ahon ja Järnefeltin perheen lapset, joiden joukossa oli hänen tuleva vaimonsa Aino. Hänen ystäviensä joukossa oli myös Musiikkiopistossa opettanut kansainvälisesti tunnettu pianisti ja säveltäjä Ferruccio Busoni.
Sibelius jatkoi opintojaan Berliinissä, jossa hän osallistui myös erilaisiin konsertteihin. Hän kuunteli mielellään erityisesti Beethovenin, Richard Wagnerin ja Richard Straussin teoksia. Berliinin jälkeen Sibelius opiskeli Wienissä. Siihen asti hän oli kirjoittanut pääasiassa kamarimusiikkia, mutta Wienissä hän ryhtyi säveltämään myös orkesterimusiikkia. Lisäksi hän kiinnostui yhä enemmän suomen kielestä ja kaikesta suomalaisesta. Hän kiinnostui suuresti muun muassa Kalevalasta.
Sibeliuksen metsässä voi lukea Sibeliuksen suhteesta luontoon, josta hän ammensi inspiraatiota.
PERHEEN PERUSTAMINEN JA MENESTYS NIIN KOTIMAASSA KUIN ULKOMAILLAKIN
Wienissä Sibelius ryhtyi säveltämään Kullervo-sinfoniaa. Vuonna 1891 hän palasi Suomeen ja tapasi Porvoossa Larin Parasken, jonka autenttisella runolaululla ja itkuvirsillä oli vaikutuksensa Kullervoon. Kulllervon kantaesitys vuonna 1892 oli menestys. Samana vuonna Sibelius avioitui Aino Järnefeltin kanssa ja, Karelianismin innoittamana hääpari suuntasi Ilomantsiin ja Korpiselälle, Kalevalan synnytyspaikoille. Vuosien varrella Sibelius ja Aino saivat kuusi tytärtä. Pystyäkseen elättämään perheensä Sibeliuksen piti opettaa Musiikkiopistossa ja Orkesterikoulussa viulunsoittoa ja musiikinteoriaa aina vuosisadan vaihteeseen asti.
Routavuosien aikaan Sibeliuksesta ja hänen musiikistaan tuli selkeitä vahvistuvan kansallisen liikkeen symboleja. Vuonna 1899 hän sävelsi orkesteriteoksen Suomi herää, joka myöhemmin nimettiin Finlandiaksi. Vuosisadan vaihteessa Sibelius otti kuitenkin etäisyyttä kansallisromantiikkaan, kun hän perheineen asui Italiassa. Hänen tyylinsä muuttui klassisemmaksi. Tyylinmuutokseen vaikutti entisestään Sibeliuksen muutto kotiinsa Ainolaan vuonna 1904. 1900-luvun alussa hänen musiikkinsa keveni, hän sai tunnustusta ulkomailla ja sai pysyvän jalansijan Englantiin, jossa hän vieraili vuonna 1905. Pian tämän jälkeen hänen työnsä muuttui synkemmäksi uudelleen, johon yhtenä syynä saattoi olla kurkkusyöpä, joka leikattiin vuonna 1908.
Hämeenlinnan Sibeliuksenpuiston penkeille voi istahtaa kuuntelemaan puusarjan sävellyksiä.
AIKANSA SUURIN SÄVELTÄJÄ
Vuoteen 1910 mennessä Sibelius oli vakiinnuttanut kansainvälisen maineensa, ja konserttikiertueet veivät hänet Göteborgiin, Riikaan, Kööpenhaminaan ja Berliiniin. Hän sai erilaisia tarjouksia tärkeistä viroista, kuten sävellysprofessuuri Wienissä ja opettajan virka musiikkikoulussa Yhdysvalloissa. Vuonna 1914 hän sai kunniatohtorin arvon Yalen yliopistossa. Ensimmäisen maailmansodan aika oli Sibeliukselle taloudellisesti vaikea, ja hän joutui pienempiä teoksia, kuten lauluja ja pianosävellyksiä, joista monet ovat kuitenkin erinomaisia.
1920-luvulla Sibeliuksella oli myöhäisempi sinfoninen kautensa. Vuonna 1923 hän sai valmiiksi kuudennen sinfonian ja vuonna 1924 hän viimeisteli seitsemännen sinfonian. Näitä ja Tapiolaa, vuonna 1926 kirjoitettua sinfonista runoa, pidetään Sibeliuksen kypsimpinä teoksina. Hänestä tuli vähitellen yhä kriittisempi oman työnsä suhteen ja 1940-luvun lopulla hän poltti osan sävellyksistään. Elämänsä viimeisinä vuosina hänet tunnustettiin aikansa suurimmaksi säveltäjäksi.
Lähde: Veijo Murtomäen artikkeli osoitteessa www.kansallisbiografia.fi
Toimitti: Tuula Huovinen
