Menneiden Aikojen Polut: Uhtua ja Röhöranta
Uhtua, nykyisin tunnettu Kalevalana, sijaitsee Keski-Kuittijärven pohjoisrannalla Karjalan tasavallassa Venäjällä.
Se on Vienan Karjalan suurin taajama ja taloudellinen keskus. Historiallisesti Uhtua on ollut merkittävä kauppapaikka ja runonlaulajien tärkeä kokoelma-alue, ja siellä kävivät tunnetut runonkerääjät kuten Elias Lönnrot.
Uhtua jakautui 1800-luvun alkupuolella hallinnollisesti Vuokkiniemen ja Paanajärven pitäjiin, mutta myöhemmin siitä tehtiin oma kunta. Nykyään Uhtualla asuu noin 4 000 ihmistä ja koko Kalevalan piirissä noin 7 000.
Sodan aikana tienhoito oli usein haastavaa monista syistä. Taloudelliset resurssit olivat rajallisia, ja sotilasoperaatiot ja niiden tarpeet veivät suuren osan huomiosta ja työvoimasta. Tämä johti siihen, että teitä ei voitu aina ylläpitää hyvässä kunnossa.
Lisäksi sääolosuhteet, erityisesti talvella, tekivät tienpidosta erittäin vaikeaa. Esimerkiksi Suomen talvisodan aikana 1939–1940 kylmä ja lumiset olosuhteet vaikeuttivat merkittävästi liikkumista ja huoltoa.
Huonokuntoiset tiet hidastivat joukkojen ja tarvikkeiden siirtoja, mikä toi omat haasteensa strategiseen suunnitteluun ja toteutukseen. Tämä oli yksi tekijöistä, joka teki sodankäynnistä entistä monimutkaisempaa ja vaativampaa.
Vaikeista sodan ajan olosuhteista syntyi lauluja, kuten Eldankajärven jää ja tule Röhörantaan.
”Kuittijärven ja Pääjärven välillä olevaan Röhön kylään tehty tarkastuskäynti antoi valistusupseeri Tiesmaalle aiheen tehdä Röhön rantaan -laulun: ”Olen tallannut ma soita sekä viertoteitä noita, jotka Raatteentieltä tuonne Uhtualle vie……Tule Röhön rantaan, siellä piirrän kuvas santaan…”.Tarina jatkui joulukuussa, kun majuri Simo Mäkinen kehotti Tiesmaata tekemään laulun omasta sodasta, kun ”Eldankajärven jääkin oli jo taaksejäänyttä elämää”.(Ote Uhtua info)
Röhöjärven nimen sanotaan olevan peräisin luonnonilmiöstä, harvinaisesta kasvista nimeltä ruotsinröhö, joka kasvoi Röhöjärvessä.
Ilmari Kianto, tunnettu suomalaisen kirjallisuuden klassisena korpikirjailijana, mainitsi kylän nimen ”Räsähti” romaanissaan ”Ryysyrannan Jooseppi”. Hän käytti tätä nimeä kuvaamaan paikkaa ja sen asukkaita. Kianto tunnettiin syvällisestä tuntemuksesta karjalaisiin ja kainuulaisiin yhteisöihin, ja hänen teoksensa ovat täynnä paikallisia ja historiallisia viittauksia. Kiannosta myös Röhöranta nimitys kuulosti rumalta ja hän sanoikin, kylän nimen rämähtävän rumalta korvissa.
Röhöjärven historia juontaa aina tuonne 1600 luvulle asti ja jopa vanhempaakin tietoa on tarjolla tuosta kylästä. Uudisasukkaat olivat ahkeria ja työteliäitä, jotka muokkasivat Röhöjärven ympäristön pelloiksi pelkän lihasvoiman avulla. Maaperä oli hyvin kivikkoista. Kivet raivattiin pois sekä siirreettiin muualle, joista tehtiin ajan hengen mukaisesti kiviaitoja.Lopuksi voitanee sanoa, että
Menneisyyden tapahtumat ja ihmiset ovat muovanneet kylää ja sen kulttuuria, jättäen pysyvän jäljen sen asukkaisiin ja maisemaan. Näiden muistojen säilyttäminen ja jakaminen on tärkeää, jotta tulevat sukupolvet voivat ymmärtää ja arvostaa Röhörannan rikasta perintöä.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Lähde: Uhtua Info
