Vanhanajan joulu

Vanhan ajan joulu oli täynnä perinteitä, käsitöitä ja yhteisöllisyyttä. Pienissä kylissä ja maaseudulla valmistelut alkoivat jo hyvissä ajoin. Niin minunkin lapsuuden kodissani.
Äidilläni oli tapana siivota koko talo perusteellisesti ennen joulua. Siivous aloitettiin jo hyvissä ajoin. Siivouksella oli jonkinlainen symbolinen merkitys, jolla puhdistettiin menneen vuoden huolet ja murheet poissa. Ja olihan joulua mukavampi viettää puhtaassa ja raikkaassa ympäristössä.
Leivonta aloitettiin ensimmäisen adventin aikoihin. Piparkakut, joulutortut, ja muut joululeivonnaiset valmistettiin usein itse alusta loppuun. Kaupoissa ei edes myyty valmis taikinoita maaseutujen pienissä kyläkaupoissa vaan taikinat tehtiin itse ja senpä takia leivosten ja leipien teossa menikin aikaa.
Joululahjat tehtiin itse. Siksi olikin hyvin tavallista, että joululahjaksi saimme kudotut sukat ja lapaset.
Jouluaattona mentiin saunaan ennen iltaruokaa. Päivällä oli tullut Turusta joulurauhan julistus, joka kuunneltiin usein radion kautta, sillä tv:tä ei minun varhaislapsuudessani ollut kotona. Tuo julistus toi kotiin juhlavuuden ja rauhan tunteen.
Joulupöytään kuului tavallisia perinteisiä jouluruokia, kuten kinkkua, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja rosollia. Ruokaa oli valmistettu niin paljon, että se usein riitti joulunpyhien yli
Kynttilät olivat aitoja, niin pöydässä, kuin joulukuusessakin. Me lapset ihmettelimme, miksi isä oli laittanut joulukuusen narulla katosta kiinni. Jälkeenpäin se on selvinnyt. Olihan talossa lapsilla lemmikkinä sekä kissa että koira, joten vilskettä riitti lasten lisäksi.
Joulupukki saapui aattoiltana jakamaan lahjoja lapsille. Varhaislapsuudesta muistan, kun joulupukilla oli naamari ja takkina jonkinlainen väärinpäin käännetty ulsteri, jossa oli karvavuori. Jalassa olivat huopatossut sekä päässä tonttulakki.
Usein muistan, kun puhkesin itkuun pelätessäni pukkia. Kukaan muu ei laulanut joulupukille, kuin isä ja äiti. ” joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki jne.”Me lapset katselimme vakavina ovesta tulijaa ja odottelimme, mitä se pukki toi tullessaan. Sitten joulupukki jakoi lahjat ja lähti usein samantien, koska hänellä oli usein jo kiire toiseen taloon.
Joululaulut kuuluivat myös usein meidän lasten perinteiseen joulunviettoon.
Joulupäivän aamuna kävimme joulukirkossa. joka sai taas muistelemaan Jeesus lapsen syntymää. Se jotenkin toi hengellistä rauhaa joulun viettoon.
Vanhan ajan jouluista on päällimmäisenä muistona aito kiitollisuus ja hyvät muistot.
Toivon sinulle rauhallista ja rakkaudentäyteistä joulua.”
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Saab‑tehtaan suomalainen aalto – 1970‑luvun teollinen siirtolaisuus

Saab‑tehtaan suomalainen aalto on selkeä ja vaikuttava artikkeli 1970‑luvun suuresta suomalaisesta siirtolaisuudesta Ruotsiin. Teksti avaa, miten tuhannet suomalaiset lähtivät Trollhättanin ja Göteborgin teollisuusvyöhykkeelle rakentamaan Ruotsin autoteollisuuden menestystä — ja samalla omaa tulevaisuuttaan.

Tien päällä eläneet – kulkurien unohtunut Suomi

Suomen maaseudulla eli vielä 1900‑luvun puoliväliin saakka joukko ihmisiä, joiden elämä kulki teiden, metsien ja kylien hengessä. Heitä kutsuttiin kulkureiksi – ei pahansuovasti, vaan kuvaamaan ihmisiä, joiden koti oli siellä missä pimeä kohtasi kulkijan. Kulkuri ei ollut rikollinen eikä vaeltelija vailla tarkoitusta. Hän oli osa maaseudun arkea, osa kylien historiaa, osa sitä hiljaista historiaa, joka ei päätynyt kirjoihin mutta jäi ihmisten mieliin.

Artikkeli: “Tässä auttoi Herra – Olli Seppäsen kertomuksia sota-ajan ihmeistä”

Suomen sotahistoria on täynnä kovia taisteluita, raskaita menetyksiä ja kylmää selviytymistä. Mutta sen rinnalla kulkee toinen tarina – kertomus hetkistä, joissa tapahtui jotakin, mitä ei voi selittää pelkällä taktiikalla, säätilalla tai sotilaallisella onnella. Lentäjä ja luennoitsija Olli Seppänen on koonnut näitä muistoja ohjelmassaan “Tässä auttoi Herra”, jossa hän kuvaa tilanteita, joissa Jumalan suojelus tuntui koskettavan rintamaa.

Högfors – Ruukin varjoissa syntynyt teollisuuden valtakunta

Karjaanjoen varrella, Karkkilan sydämessä, seisoo yhä tänä päivänä punatiilinen tehdasrakennus, jonka ikkunoista on katsottu Suomen teollistumisen nousua yli kahden vuosisadan ajan. Högfors on tehdas. Se on maisema, yhteisö ja kertomus siitä, miten rauta, tuli ja ihmisten sitkeys muovasivat kokonaisen kaupungin.