Salmin pitäjä
Kunta Laatokan itärannalla. Rajanaapureina pohjoisessa Suojärven, luoteessa Suistamon ja lännessä Impilahden pitäjät. Idässä Neuvostoliitto ja Itä-Karjala.
Pitäjän koko pinta-ala oli 1423 km², ilman vesistöjä 1402,1 km². Asukkaita 14.167 henkeä (31.12.1939)
Pääpiirteissään pitäjän kiviaines on rapakiveä, muutamia poikkeuksellisia alueita lukuun ottamatta, mm. Salmin suuria saaria Mantsinsaarta ja Lunkulansaarta. Varsinkin Mantsinsaaressa pääasiallinen kiviaines on tummanvihreä diabaasi. Pitäjän alueella irtonainen kiviaines, usein miten murtokivisora, peittää rapakiven. Suurilla saarilla ja Laatokan rantamilla hiekkainen maa ja savikot ovat paikoitellen yleisiä.
Pinnanmuodoiltaan Salmi on tasainen tai satunnaisesti aaltoileva, jossa satunnaisten ylänköjen ja harjanteiden välissä sijaitsee laajojen soiden tai metsiköiden alueita. Myös laajat tasaiset maa-alueet ovat joko suota tai metsää. Avoimet alueet rajoittuvat lähinnä kylien läheisyyteen. Maan pinta suhteessa Laatokan pinnan tasoon kohoaa pitäjän sisäosiin mentäessä siten, että Salmin pohjoisosissa Suojärven rajalla ollaan lähes 150 metrin korkeudella Laatokan vedenpinnasta.
Yleisimmin korkeusero Salmin alueella on 50-100 metriä. On syytä huomata, että varsinkin Laatokan rannoilla, mm. Lunkulansaarella maa on kohonnut viimeisen 60 vuoden aikana siten, että Laatokka on peräti 5-10 metriä kauempana kuin se viimeisinä sotaa edeltävinä vuosina oli. Viimeisen jääkauden jälkeen alkanut maanpinnan kohoaminen siis jatkuu yhä edelleen voimakkaana.
Salmin pitäjän alueella kulkee 5 suurta jokea: Uuksunjoki, Tunnisenjoki, Kirkkojoki, Tulemanjoki ja Miinalanjoki länsi-itä -suunnassa lueteltuna. Näiden jokien varsille oli sijoittuneena suurin osa Salmin kylistä.
Pitäjään kuuluu kaksi Laatokan suurinta saarta, Mantsinsaari ja Lunkulansaari, kuin myös lukuisia pienempiä saaria ja luotoja.
Suurista saarista idempänä ja siten lähempänä manner-Salmea on Lunkulansaari, joka on 16 kilometriä pitkä ja 3 kilometriä leveä. Pinnanmuodoiltaan Lunkulansaari on pääasiassa matalahkoa.
Mantsinsaari puolestaan on 14,5 kilometriä pitkä ja 4 kilometriä leveä. Mantsinsaari on Lunkulaa korkeampi, korkeimmilta kohdiltaan saaren keskiosa on 17-30 metriä Laatokan vedenpinnan tasosta.
Salmissa oli viimeisinä vuosikymmeninä yhteensä 29 kylää, joista mannermaalla oli 21, Lunkulansaarella 5 ja Mantsinsaarella 3.
Esihistoria
Salmin asutushistoria on pitkä; ensimmäiset ihmiset saapuivat Salmin alueelle arviolta pian viimeisen jääkauden jälkeen, viimeistään noin vuonna 8000 eKr. Tällöin alueelle ei vielä muodostunut pysyvää asutusta, vaan ihmiset kuuluivat ns. metsästäjä-keräilijöihin. He eivät asuneet pysyvästi missään tietyssä paikassa, vaan kiersivät paikasta toiseen vuodenaikojen mukaisesti, saaliseläimiään seuraten.
Varhaisimmat arkeologien löytämät varmat merkit ihmisestä Salmissa on ajoitettu noin vuoteen 4000 eKr. 1900-luvun alussa Salmin alueella suoritetuissa tutkimuksissa löydettiin yli 100 erilaista esinettä, pääasiassa kiviveitsiä, talttoja sekä nuolenpäitä. Löytöjä tehtiin peräti 14 eri kylän alueella. Kylät olivat Miinala, Räimälä, Varpaselkä, Tulema, Mäkipää, Uuksu, Uusikylä, Lunkulansaari, Hanhiselkä, Orusjärvi, Karkku, Palojärvi ja Miinala. Lisäksi löytöjä tehtiin Hyrsylästä, joka tuohon aikaan vielä kuului Salmin pitäjään. Salmin kalaisat vedet, riistaa täynnä olevat metsät sekä maaperän tarjoamat runsaat raaka-aineet houkuttelivat ihmisiä. Muun muassa Mantsinsaarella yleisenä esiintyvää kiveä, vihreää diabaasia, käytettiin yleisesti esineiden valmistukseen kaikkialla Karjalassa ja Suomessa.
Ensimmäiset asukkaat eivät suinkaan olleet karjalaisia. On mahdotonta sanoa keitä he olivat kielellisesti, mutta tutkimusten mukaan Itä-Karjalaan ja itäisimpään Suomeen on aina tullut geneettistä perimää pääasiassa idästä tai etelästä. Ensimmäisen kerran Karjala mainitaan novgorodilaisessa, karjalankielisessä tuohikirjeessä 1200-luvulla.
Vuonna 1323 solmittiin Pähkinäsaaren rauha Ruotsin ja Novgorodin välillä. Rauhassa Karjala jaettiin kahtia, Ruotsin saadessa pääosan Karjalan Kannaksesta ja Novgorod sai Laatokan Karjalan, näin siis myös Salmin ja sen asukkaat verotettavak- seen. Vuonna 1471 Moskova kukisti Novgorodin, saaden Novgorodin aiemmin hallitsemat alueet hallintaansa. Mikään ei muuttunut, ainoastaan verottajan lippu vaihtui. Samaan aikaan kreikkalais-katolinen uskonto vahvisti asemaansa Laatokan Karjalassa sekä Itä-Karjalassa alueen pääuskontona.
Kirjoitus Salmisäätiö
