Tasavallan presidentin Sauli Niinistön seuraaja valitaan vuonna 2024. Kuva: Jaana Kankaanpää

Nato-Suomen presidenttipeli on käynnissä, vaikka avainpelaajat eivät sitä vielä myönnä

Pisteitä kerätään sekä tietoisesti että tiedostamatta. Vääränlaiset Venäjä-yhteydet ovat rasite, vaikka miten yritetään kääntää takkia.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vie Suomea pääministeri Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen kanssa kohti Nato-jäsenyyttä. Kansan ja eduskunnan selvä enemmistö tukee hanketta.
Lopullisen jäsenyyspäätöksen tekemiseen menee enemmän aikaa kuin oletetaan. Prosessi voi kestää jopa vuoden. Se tarkoittaisi, että sinetöinti jäisi uuden 2023 valittavan eduskunnan tehtäväksi.
Vuonna 2024 valitaan Sauli Niinistön seuraaja, Nato-Suomen ensimmäisissä presidentinvaaleissa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen siivittämä Suomen sotilaallinen liittoutuminen vaikuttavat presidentinvaalien asetelmiin. Jäsenyys Natossa tuo Suomelle lisää turvaa, mutta olomme aggressiivisen karhun kainalossa tuskin muuttuu lokoisammaksi.
Ukrainan sota voi jatkua rustottuneena konfliktina vuosia ja laukaista uuden kylmän sodan. Siinä on toistuvia kuumia vaiheita, erilaisia vaikeasti hallittavia riskejä, uhkia ja uhittelua enemmän kuin vanhassa, jossa Suomi suomettui Neuvostoliiton liekanarussa. Presidentin työ ei näistä lähtökohdista ole ainakaan helpompaa kuin mitä se on ollut Ukrainan sotaan asti.
Kukaan ei vielä julkisesti havittele Mäntyniemen avaimia. Vain Suomen Pankin pää­johtaja Olli Rehn (kesk.) on ilmoittanut, ettei hän sulje pois ehdokkuutta.
Joka tapauksessa nykyisessä kriittisessä tilanteessa käynnistetyn Nato-prosessin aikana potentiaaliset ehdokkaat kasaavat luottamuspääomaa. Tai menettävät sitä. Kertyneellä saldolla on merkitystä kahden vuoden päästä.
Osa tekee vaalityötä tietoisesti, osa ei. Kaikki tietysti kiistävät kysyttäessä. Jotkut uskottavasti, jotkut eivät.
Mielipidemittausten ykkösenä keikkunut Rehn on kehittänyt nipun nokkelia sanakäänteitä, joilla hän kiertää presidenttikysymyksen. Päättäväinen pohjatyö vuoden 2024 vaaleihin on kuitenkin käynnissä.
Mittausten kärkikolmikon kaksi muuta, pääministeri Marin ja ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) keräävät vääjäämättä pisteitä. Heidän kontollaan on iso osa Ukrainan sotaan ja Nato- prosessiin liittyvästä päätöksenteosta. Se on edennyt ilman merkittäviä kupruja. Nähtäväksi jää, lähtevätkö Marin ja Haavisto pistepusseineen ehdokkaiksi.
Firenzen EU-yliopiston professori, ministerikonkari Alexander Stubb (kok.) on Ukrainan sodan aikana pyörittänyt Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”epävirallista selitystoimistoa”. Hän on palvellut ahkerasti erityisesti ulkomaisia ja viime aikoina myös suomalaisia medioita. Sen voi tulkita vaali­kampanjan alkuverryttelyksi.
Mikko Hautala, entinen Moskovan ja nykyinen Washingtonin suurlähettiläs, on usein vilauteltu villi kortti. Hänen panoksensa Nato-jäsenyyden pohjustamisessa ei ole ollut vähäinen. Huhu kertoo, että Hautalalla on vakuuttava tukija Mäntyniemessä.
Kaikki vähänkään potentiaalisina pidetyt kandidaatit, jotka takinkäännöistä huolimatta ovat saaneet Venäjä-hännystelijän tai Nato- jäsenyyden jarruttajan leiman, näyttävät nyt häviäjiltä. Europarlamentaarikko Eero Heinäluoma (sd.) on yksi esimerkki.
Pitkä Nato-prosessi voi tosin vielä muuttaa paljon. Varovaista etenemistä suositelleiden kurssi saattaa nousta, jos Vladimir Putinin vastatoimet ”natoilevaa” Suomea vastaan ovat odotettuakin rajumpia.
Uutisoi maaseudun tulevaisuus.
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Saab‑tehtaan suomalainen aalto – 1970‑luvun teollinen siirtolaisuus

Saab‑tehtaan suomalainen aalto on selkeä ja vaikuttava artikkeli 1970‑luvun suuresta suomalaisesta siirtolaisuudesta Ruotsiin. Teksti avaa, miten tuhannet suomalaiset lähtivät Trollhättanin ja Göteborgin teollisuusvyöhykkeelle rakentamaan Ruotsin autoteollisuuden menestystä — ja samalla omaa tulevaisuuttaan.

Tien päällä eläneet – kulkurien unohtunut Suomi

Suomen maaseudulla eli vielä 1900‑luvun puoliväliin saakka joukko ihmisiä, joiden elämä kulki teiden, metsien ja kylien hengessä. Heitä kutsuttiin kulkureiksi – ei pahansuovasti, vaan kuvaamaan ihmisiä, joiden koti oli siellä missä pimeä kohtasi kulkijan. Kulkuri ei ollut rikollinen eikä vaeltelija vailla tarkoitusta. Hän oli osa maaseudun arkea, osa kylien historiaa, osa sitä hiljaista historiaa, joka ei päätynyt kirjoihin mutta jäi ihmisten mieliin.

Artikkeli: “Tässä auttoi Herra – Olli Seppäsen kertomuksia sota-ajan ihmeistä”

Suomen sotahistoria on täynnä kovia taisteluita, raskaita menetyksiä ja kylmää selviytymistä. Mutta sen rinnalla kulkee toinen tarina – kertomus hetkistä, joissa tapahtui jotakin, mitä ei voi selittää pelkällä taktiikalla, säätilalla tai sotilaallisella onnella. Lentäjä ja luennoitsija Olli Seppänen on koonnut näitä muistoja ohjelmassaan “Tässä auttoi Herra”, jossa hän kuvaa tilanteita, joissa Jumalan suojelus tuntui koskettavan rintamaa.

Högfors – Ruukin varjoissa syntynyt teollisuuden valtakunta

Karjaanjoen varrella, Karkkilan sydämessä, seisoo yhä tänä päivänä punatiilinen tehdasrakennus, jonka ikkunoista on katsottu Suomen teollistumisen nousua yli kahden vuosisadan ajan. Högfors on tehdas. Se on maisema, yhteisö ja kertomus siitä, miten rauta, tuli ja ihmisten sitkeys muovasivat kokonaisen kaupungin.