Anne Frankin talon museo Amsterdamissa ei ollut mukana tutkimuksessa, mutta jakoi arkistonsa.
Tutkijat sanovat löytäneensä, kuka petti Anne Frankin perheen natseille.
Historioitsijat ovat viettäneet lähes 80 vuotta hämmentäen sitä, miten natsiviranomaiset löysivät juutalaisen teini-ikäisen diaristin Anne Frankin ja hänen perheensä Alankomaissa. Ryhmä tutkijoita, joita johtaa entinen FBI-agentti, – sanoo tunnistaneensa henkilön, joka petti heidät.
Todennäköisin skenaario kylmän tapauksen tiimin mukaanoli, että Arnold van den Bergh, juutalainen notaari, vihjasi viranomaisille Frankin perheen piilopaikkaan amsterdamin rakennuksen salaisessa lisärakennuksessa.
Vaikka he eivät esittäneet suoria todisteita, tutkijat ehdottivat, että van den Bergh saattoi olla tietoinen osoitteista, joissa juutalaiset olivat piileskelleet hänen työnsä kautta kaupungin juutalaisneuvostossa, ja että hän on saattanut paljastaa tiedot suojellakseen omaa perhettään.
Tutkijat tunnistivat myös kirjoitetun kopion anonyymistä viestistä, joka lähetettiin Annen isälle Otto Frankille, joka ei aiemmissa tutkimuksissa ollut tietoinen ja jossa Franksin petturi nimettiin van den Berghiksi.
Frankin perhe piiloutui kourallisen muita rinnalle, piilotettuna kirjahyllyn taakse noin kaksi vuotta, suojautuakseen vainolta. Heidät löydettiin poliisiratsiassa 4.8.1944. Anne vietiin Auschwitziin ja myöhemmin Bergen-Belsenin leiriin, jossa hän ja hänen vanhempi sisarensa Margot kuolivat vuonna 1945 – vain kuukausia ennen toisen maailmansodan päättymistä.
Otto Frank oli ainoa elossa oleva perheenjäsen, kun Neuvostojoukot vapauttivat Auschwitzin. Myöhemmin hän julkaisi tyttärensä kronikat, jotka on sittemmin käännetty yli 70 kielelle.
Kuten miljoonat amerikkalaiset, Vincent Pankoke luki Annen päiväkirjaa yläasteen oppilaana. Hän työskenteli uratutkijana FBI:ssä, paljasti kolumbialaisia huumekartelleja ja jäljitteli 9/11-kaappaajien liikkeitä. Nyt eläkkeellä Floridassa hän on yrittänyt ratkaista historiallista Frankin tapausta. Vuodesta 2016 lähtien hän on etsinyt vihjeitä Alankomaista käyttämällä nykyaikaista tekoälyohjelmistoa vertaillakseen miljoonia asiakirjoja – poliisiraportteja, luetteloita natsivakoojista, tutkintatiedostoja – yhteyksien ja uusien johtolankojen löytämiseksi.
CBS:n “60 minuuttia” -ohjelman haastattelussa sunnu
“Tiimi ja minä istuimme alas ja kokosimme luettelon tavoista, joilla liite olisi voinut vaarantua”, hän sanoi. He pitivät yli 30 epäiltyä 20 eri skenaariossa ennen kuin keskittyivät van den Berghiin todennäköisimpänä syyllisenä.
Pankoke myönsi CBS: lle, että se oli “aihetodiste”, mutta lisäsi kuitenkin, “kaikkien saamieni todisteiden kanssa, mielestäni se on melko vakuuttava.”
Hän sanoi, että on epätodennäköistä, että van den Bergh tunsi Frankit henkilökohtaisesti tai aikoi paljastaa heidät erityisesti.
“Mikään ei viittaa siihen, että hän olisi tiennyt, kuka piileskeli näissä osoitteissa. Ne olivat vain osoitteita, jotka annettiin siellä, missä juutalaisten tiedettiin piileskelevän”, Pankoke sanoi.
Hän ehdotti, että van den Bergh mahdollisesti luopui Frankeista ja muista pelastaakseen oman perheensä kuljettamisesta keskitysleireille, vaikea asema.
“Kutsuisin häntä shakinpelaajaksi”, Pankoke sanoi. “Hän ajatteli suojelun kerroksia.”
Van den Bergh kuoli vuonna 1950.
Otto Frank työskenteli vuosia selvittääkseen, kuka oli pettänyt perheensä – ja saattoi löytää vastauksen ennen kuolemaansa vuonna 1980. Mutta hän ei koskaan paljastanut sitä julkisesti. Pankoken tiimi ehdotti, että hän olisi saattanut päättää vaieta viestistä välttääkseen antisemitismin lietsomisen.
Tiimin tutkimuksen yksityiskohdat julkaistiin tiistaina kanadalaisen kirjailijan Rosemary Sullivanin kirjassa “Anne Frankin petos: kylmän tapauksen tutkimus“. Tutkimuksesta on tehty myös elokuvantekijä Thijs Bayensin dokumentti.
Sullivan kertoi Tiistaina Torontosta The Washington Postille, että on “todennäköistä”, että van den Bergh oli “tiedonantaja”, mutta lisäsi, että historian ei pitäisi tuomita häntä liian ankarasti, kutsuen häntä sodan “uhriksi”, joka “laitettiin niin kauheaan nurkkaan”.
“Näen van den Berghin traagisena hahmona”, Sullivan sanoi. “Katsokaa natseja, jotka perustivat byrokratian juutalaisväestön hallitsemiseksi.” … Siellä on todellinen pahuus.”
Kun todistajat ovat kuolleet ja todisteita on menetetty, monet asiantuntijat sanovat, että Frankien petturin mysteeriä ei voida koskaan ratkaista lopullisesti. Ja vaikka jotkut historioitsijat olivat tyytyväisiä uusiin havaintoihin, toiset arvostelivat tutkimusta sanoen, että siitä puuttuu todisteita.
Hollantilainen historioitsija Bart van der Boom Leidenin yliopistosta kertoi The Postille sähköpostitse tiistaina olevansa skeptinen. Hän sanoi, että Otto Frankin viesti oli vain “yksi todiste” ja että ajatus siitä, että juutalaisneuvostolla olisi pääsy osoiteluetteloihin, oli “erittäin vakava syytös”, josta ei ollut “käytännössä mitään todisteita”.
“Loppujen lopuksi syytös perustuu yksinomaan tähän nimettömään ilmiannointiin. Loppu on spekulaatiota”, hän sanoi The Postille. “Vähän surullista, eikö olekin?”
Amsterdamin yliopiston holokaustin ja kansanmurhatutkimuksen professori Johannes Houwink ten Cate kertoi hollantilaisille tiedotusvälineille, että ryhmän päätelmät olivat liian spekulatiivisia. “Suurilla syytöksillä on hyviä todisteita. Eikä ole mitään.”
Anne Frankin talo Amsterdamissa, museo, joka perustettiin vuonna 1957 yhteistyössä Otto Frankin kanssa, sanoi lausunnossaan, että vaikka se ei ollut mukana kylmän tapauksen tutkimuksessa, se jakoi arkistonsa ryhmän kanssa.
“Anne Frankin talo on vaikuttunut kylmän tapauksen tiimin tekemästä työstä. Tutkimus oli huolellisesti perustettu ja suoritettu”, se sanoi. Pääjohtaja Ronald Leopold lisäsi, että tutkimus oli “tuottanut tärkeää uutta tietoa ja kiehtovan hypoteesin, joka ansaitsee lisätutkimuksia”.
Lähde: Washington Post
Toimitti: Tuula Huovinen
