Suistamon vaakuna.

Suistamo - itkuvirsien ja kanteleensoittajien pitäjä
Suistamon pitäjä sijaitsi luovutetulla alueella Raja-Karjalassa Laatokan pohjoispuolella. Naapuripitäjiä olivat Impilahti, Salmi, Suojärvi, Korpiselkä, Soanlahti, Ruskeala ja Harlu. Pisimmästä kohdastaan Suistamo oli 50 kilometriä pitkä ja leveyttä oli 47 kilometriä. Sortavalan kaupunkiin matkaa oli 45 kilometriä. Pitäjän itärajalta oli matkaa Neuvostoliiton rajalle vain noin 10 kilometriä. Tunnettu taistelupaikka Kollaa sijaitsi Suistamolla.
Ortodokseja väestöstä oli 62,8 %. Suistamon ortodoksinen seurakunta toimi sodan jälkeen siirtoseurakuntana ja lakkautettiin 8.12.1949 annetulla asetuksella. Samalla asetuksella määrättiin perustettavaksi 14 uutta seurakuntaa eri puolille Suomea. Iisalmen ortodoksinen seurakunta aloitti toimintansa vuonna 1950 Suistamon kirkkoherra Aleksanteri Ryttyläisen johdolla.
Suistamon kirkonkylään perustettiin vuonna 1918 seminaari, jossa koulutettiin alakansakoulun opettajia. Roikonkoskella ja Loimolassa toimi saha ja Leppäsyrjään perustettiin meijeri. Ennen talvisotaa yhdistystoiminta eri kylissä oli vilkasta. Suomen itsenäistyttyä pitäjä alkoi nopeasti kehittyä ja vuonna 1937 Suistamon henkikirjan mukaan asukkaita oli 8166. Suistamon kirkonkylä, Loimola ja Leppäsyrjä olivat pitäjän suurimmat kylät.
Suistamon pohjoisosa oli metsä- ja suomaastoa ja eteläpuoli maanviljelykselle sopivaa aluetta. 1920-luvulla rakennettiin Maaselkä-Suojärvi-rata, jolloin kulkuyhteydet paranivat ja pitäjään muutti uusia asukkaita.
Talvisodan sytyttyä 1939 tai viimeistään välirauhan tultua 1940 suistamolaiset joutuivat lähtemään evakkoon kiireellä ja osa kovilla pakkasilla joulukuussa. Kun jatkosota syttyi kesäkuussa 1941, suuri osa suistamolaisista palasi kotiseudulleen heti kun se oli mahdollista, vaikka olosuhteet alkuun olivat ankeat. Uusi evakkoon lähtö tuli eteen kesällä 1944, kun Suomi joutui luovuttamaan osan alueestaan Neuvostoliitolle ja noin 400 000 karjalaista joutui siirtymään lopullisesti pois kotiseuduiltaan.
Kirjoitus: Suistamo seura ry.
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Rahulan kahakka 1789 – Savon metsien varjossa käyty unohdettu taistelu

Kesä 1789 oli Savossa levoton. Kustaan sodan rintamat aaltoilivat edestakaisin, ja metsien kätköissä liikkui hermostuneita partioita, jotka tiesivät, että jokainen mutka kapealla metsätiellä saattoi tuoda vihollisen silmien eteen. Yksi näistä kohtaamisista johti Ristiinan Rahulan kylän liepeillä pieneen mutta kiivaaseen kahakkaan, joka kuvastaa sodan todellista luonnetta paremmin kuin yksikään suuri taistelu.

Kela, kunnat ja valtio – miten Suomi päätyi nykyiseen sosiaaliturvan työnjakoon?

Viime päivinä on käyty julkisuudessa keskustelua kelan toiminnasta ja siksi halusin pureutua tähän asiaan tarkastelemalla hieman kelan toimintaa mikä se on millainen se on ollut. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä näyttää ulospäin selkeältä: Kela maksaa etuudet, kunnat hoitavat palvelut ja valtio ohjaa kokonaisuutta. Todellisuudessa tämä työnjako on vuosikymmenten aikana syntynyt kompromissi, joka ei ole aina ollut looginen eikä yksinkertainen. Jotta nykyinen järjestelmä ymmärretään, on palattava 1930‑luvulle ja 1990‑luvun lamaan – kahteen hetkeen, jotka muovasivat suomalaisen sosiaaliturvan perustukset.

Suomalaiset Napoleonin sodissa – sotilaita kahden keisarin välissä

Kun Eurooppa syttyi liekkeihin Napoleonin sotien myötä, suomalaiset sotilaat joutuivat keskelle suurvaltojen välienselvittelyä tavalla, joka tuntuu lähes uskomattomalta. Vain muutamassa vuodessa he taistelivat sekä Napoleonin liittolaisia että hänen vihollisiaan vastaan – ilman että he itse olivat koskaan valinneet puolta. Suomen kohtalo määräytyi tuolloin Ruotsin ja Venäjän tahtojen mukaan, ja sotilaat seurasivat valtakuntaa, jonka alamaisia he olivat.