Wannseen kokous ja sen yhteys Suomeen

20.1.1942 tehtiin historian järkyttävimpiin kuuluva päätös Wannseen kartanossa, noin 25 km Berliinin lounaispuolella. Kokouksessa päätettiin 11 miljoonan juutalaisen systemaattisesta tuhoamisesta kuolemanleireillä. Kokousta johti Adolf Eichmann, ja häntä avusti Reinhard Heydrich. Juutalaiset oli tuolloin koottu gettoihin ja keskitysleireille.
Wannseen päätös kosketti myös Suomea. Noin puoli vuotta kokouksen jälkeen, vuonna 1942, Heinrich Himmler – Gestapon johtaja ja SS:n ylin pomo – saapui Suomeen ikään kuin lomamatkalle. Todellinen tarkoitus oli kuitenkin pyytää, että Suomi luovuttaisi 2300 juutalaista natsi-Saksan käsiin.
Kun Himmler saapui Suomeen, suomalaiset tiedustelumiehet kävivät hänen hotellihuoneessaan ja tutkivat hänen tavaransa. Himmlerin salkusta löytyi lista näistä 2300 Suomen juutalaisesta. Tieto välitettiin Mannerheimille.
Kun Mannerheim sai kuulla asiasta, hän ilmoitti, että yksikään juutalainen sotilas tai hänen omaisensa ei lähde maasta. Pääministeri Rangell yhtyi tähän kantaan. Tapahtui ihme: Saksan ollessa mahtavimmillaan Suomi sai oikeuden olla luovuttamatta näitä juutalaisia.

Rinnakkaistapahtuma: Aarne Ylppö ja Obadjan kirjan sanat

Samanaikaisesti tapahtui mielenkiintoinen rinnakkaistapahtuma, joka vaikutti myös Mannerheimin päätökseen. Konnunsuon vankilassa vankilasaarnaaja Aarne Ylppö koki, että Jumala laski hänen sydämelleen Obadjan kirjan kohdat:
”Älä ilku Juudaa sen häviön päivänä. Älä herjaa sitä sen ahdingon aikana. Älä muiden joukoissa katsele ivallisesti kansani hätää sen onnettomuuden päivänä. Älä väijy pakoteitten varsilla pakoon pyrkivien turmana. Älä luovuta Juudasta paenneita takaa-ajajien käsiin ahdingon päivänä. Lähellä on Herran päivä, lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin sinä olet veljellesi tehnyt, niin myös sinulle tehdään. Sinulle maksetaan tekojesi mukaan.” (Obadja 12b–15)
Ylppö koki, että hänen tuli viedä tämä sana silloiselle arkkipiispalle Erkki Kailalle. Jumala puhui Ylpölle kello 10, mutta hän lähti vasta seuraavana aamuna.
Kun Ylppö saapui, arkkipiispa Kaila sanoi: ”Voi, miksi et tullut yöllä. Koko yön olen miettinyt ja valvonut, mitä vastaan Mannerheimille, joka kysyy kantaani juutalaisten luovutukseen.” Kaila lisäsi vielä Sakarian kirjan kohdan: ”Älä koske hänen silmäteräänsä.”

Suomen juutalaiset sodan aikana

Suomen armeijassa palveli sodan aikana yli 300 Suomen juutalaista. Heidän asemansa ja kohtalonsa olivat osa tätä laajempaa, kansainväliseen politiikkaan ja hengellisiin kokemuksiin kietoutunutta tapahtumaketjua.
Lähde: Olli Seppänen / Sota-ajan ihmeet
Kuva: ri_ya
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Saab‑tehtaan suomalainen aalto – 1970‑luvun teollinen siirtolaisuus

Saab‑tehtaan suomalainen aalto on selkeä ja vaikuttava artikkeli 1970‑luvun suuresta suomalaisesta siirtolaisuudesta Ruotsiin. Teksti avaa, miten tuhannet suomalaiset lähtivät Trollhättanin ja Göteborgin teollisuusvyöhykkeelle rakentamaan Ruotsin autoteollisuuden menestystä — ja samalla omaa tulevaisuuttaan.

Tien päällä eläneet – kulkurien unohtunut Suomi

Suomen maaseudulla eli vielä 1900‑luvun puoliväliin saakka joukko ihmisiä, joiden elämä kulki teiden, metsien ja kylien hengessä. Heitä kutsuttiin kulkureiksi – ei pahansuovasti, vaan kuvaamaan ihmisiä, joiden koti oli siellä missä pimeä kohtasi kulkijan. Kulkuri ei ollut rikollinen eikä vaeltelija vailla tarkoitusta. Hän oli osa maaseudun arkea, osa kylien historiaa, osa sitä hiljaista historiaa, joka ei päätynyt kirjoihin mutta jäi ihmisten mieliin.

Artikkeli: “Tässä auttoi Herra – Olli Seppäsen kertomuksia sota-ajan ihmeistä”

Suomen sotahistoria on täynnä kovia taisteluita, raskaita menetyksiä ja kylmää selviytymistä. Mutta sen rinnalla kulkee toinen tarina – kertomus hetkistä, joissa tapahtui jotakin, mitä ei voi selittää pelkällä taktiikalla, säätilalla tai sotilaallisella onnella. Lentäjä ja luennoitsija Olli Seppänen on koonnut näitä muistoja ohjelmassaan “Tässä auttoi Herra”, jossa hän kuvaa tilanteita, joissa Jumalan suojelus tuntui koskettavan rintamaa.

Högfors – Ruukin varjoissa syntynyt teollisuuden valtakunta

Karjaanjoen varrella, Karkkilan sydämessä, seisoo yhä tänä päivänä punatiilinen tehdasrakennus, jonka ikkunoista on katsottu Suomen teollistumisen nousua yli kahden vuosisadan ajan. Högfors on tehdas. Se on maisema, yhteisö ja kertomus siitä, miten rauta, tuli ja ihmisten sitkeys muovasivat kokonaisen kaupungin.