Voitonpäivän juhlissa ei mainita Venäjän raakuuksien uhreja toisessa maailmansodassa

Riippuvuus Venäjästä on kaiken koetun valossa on ollut aina aivan käsittämätöntä, kirjoittaa Veikko Harala
Lukijalta: Veikko Harala
Mitä mahtaa naapurin voitonpäivänä miettiä kansalainen x silloisista ja tämän päivän sankariteoista?
Käsitykseni silloisten saksalaisten siviilien kohtelusta vahvistuivat tämän päivän uutisten valossa. Näistä ei taida olla mainintoja juhlaparaatissa. Ei liene myöskään mainittu liittoutuneiden valtaosaa hitleristien kukistamisessa. Puhumattakaan siitä, miten Amerikan veronmaksaja varusti ja paljolti ruokkikin puna-armeijan. Ilman sitä lopputulos olisi luonnollisesti ollut ihan jotain muuta juhlaa.
Ei liene Venäjällä olla yhtään naapuria, johon se ei olisi joskus hyökännyt.
Luottamuksesta on puhuttu paljon ja aina. Ehkä isäni, vuonna 1895 syntyneen vapaussoturin kertomukset ovat luoneet minulle ajatuksen, että Venäjä on luotettava. Nämä ”tapaukset” ovat vain ajan kysymys, niin kuin Putin sen tälläkin kertaa sanoiksi lausui. Saadaan naapurin asiat sotketuksi ja sitten riennetään ”vapauttamaan”.
Kauppa on hyödyllistä ja ystävyys on äärimmäisen tärkeä. Mutta riippuvuus tällaisten kokemusten valossa on minulle aina ollut aivan käsittämätöntä.
Onneksi monille on nykyään selvinnyt keskustelusodankäynnin taktiikka. Nyt voi ja pitää puhua vapaasti. Ei vihan vaan tosiasioiden pohjalla. Eihän tällaista kukaan halua. Maksamaan se tulee joka tapauksessa. Sota tai ei, nousu- ja laskusuhdanteet ovat väistämättömiä.

Veikko Harala
Lokalahti, Uusikaupunki
Maaseudun tulevaisuus.

Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Saab‑tehtaan suomalainen aalto – 1970‑luvun teollinen siirtolaisuus

Saab‑tehtaan suomalainen aalto on selkeä ja vaikuttava artikkeli 1970‑luvun suuresta suomalaisesta siirtolaisuudesta Ruotsiin. Teksti avaa, miten tuhannet suomalaiset lähtivät Trollhättanin ja Göteborgin teollisuusvyöhykkeelle rakentamaan Ruotsin autoteollisuuden menestystä — ja samalla omaa tulevaisuuttaan.

Tien päällä eläneet – kulkurien unohtunut Suomi

Suomen maaseudulla eli vielä 1900‑luvun puoliväliin saakka joukko ihmisiä, joiden elämä kulki teiden, metsien ja kylien hengessä. Heitä kutsuttiin kulkureiksi – ei pahansuovasti, vaan kuvaamaan ihmisiä, joiden koti oli siellä missä pimeä kohtasi kulkijan. Kulkuri ei ollut rikollinen eikä vaeltelija vailla tarkoitusta. Hän oli osa maaseudun arkea, osa kylien historiaa, osa sitä hiljaista historiaa, joka ei päätynyt kirjoihin mutta jäi ihmisten mieliin.

Artikkeli: “Tässä auttoi Herra – Olli Seppäsen kertomuksia sota-ajan ihmeistä”

Suomen sotahistoria on täynnä kovia taisteluita, raskaita menetyksiä ja kylmää selviytymistä. Mutta sen rinnalla kulkee toinen tarina – kertomus hetkistä, joissa tapahtui jotakin, mitä ei voi selittää pelkällä taktiikalla, säätilalla tai sotilaallisella onnella. Lentäjä ja luennoitsija Olli Seppänen on koonnut näitä muistoja ohjelmassaan “Tässä auttoi Herra”, jossa hän kuvaa tilanteita, joissa Jumalan suojelus tuntui koskettavan rintamaa.

Högfors – Ruukin varjoissa syntynyt teollisuuden valtakunta

Karjaanjoen varrella, Karkkilan sydämessä, seisoo yhä tänä päivänä punatiilinen tehdasrakennus, jonka ikkunoista on katsottu Suomen teollistumisen nousua yli kahden vuosisadan ajan. Högfors on tehdas. Se on maisema, yhteisö ja kertomus siitä, miten rauta, tuli ja ihmisten sitkeys muovasivat kokonaisen kaupungin.