Viipurin pamaus ja kultamitalikäsi – Sten Suvion tarina
Kun Sten Suvio (1911–1988) astui kehään Berliinin olympialaisissa vuonna 1936, hän oli sekä nyrkkeilijä, että suomalaisen sisun ruumiillistuma, Viipurin kasvatti, jonka vasen käsi – myöhemmin sodassa haavoittunut – iski tiensä historian kirjoihin.
Suvio, syntyjään Schuschin, oli monilahjakas urheilija jo nuorena: jalkapalloilija, luistelija, painija, mutta nyrkkeily vei voiton. Ensimmäisen ottelunsa hän kävi 15-vuotiaana, ja jo 1933 hän tyrmäsi olympiamitalisti Bruno Ahlbergin ottelussa, josta tuli legenda: Viipurin pamaus. Se ei jäänyt hänen ainoaksi voitokseen – Suvio päihitti Ahlbergin vielä neljästi.
Berliinissä Suvio otteli viisi ottelua ja voitti kultaa välisarjassa. Finaalissa hän kohtasi Saksan Michael Murachin, joka aloitti vahvasti, mutta Suvion tarkat vastaiskut – erityisesti vasemman käden täysosumat – käänsivät ottelun voittoon. Murach kävi lattiassa, ja Suvio nousi olympiavoittajaksi. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen nyrkkeilyn olympiakultamitalisti.
Mutta Suvion tarina ei päättynyt kehään. Jatkosodassa, Viitanassa syksyllä 1941, kranaatin sirpaleet veivät hänen vasemman peukalonsa ja vaurioittivat muita sormia. Se oli juuri se käsi, jolla hän oli iskenyt tiensä maailman huipulle. Silti mies jatkoi sisukkaasti nyrkkeilyä – ja voitti. Einari Mannerla ja Sulo Kolkka kirjoittivat myöhemmin: “Juuri vasemman eli ’kultamitalikäden’ iskutekniikan Suvio oli erikoisharjoitteluin kehittänyt pitemmälle kuin kukaan muu suomalaisnyrkkeilijä.”
Ammattilaisena Suvio otteli 46 kertaa, voittaen 34 ottelua. Hän kiersi Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, kohtasi kovia vastustajia ja palasi aina kehään – myös sodan jälkeen, vaikka otteluita oli vaikea järjestää. Hän otteli vielä Etelä-Afrikassa ja päätti uransa vuonna 1949.
Suvio jäi historiaan ennenkaikkea nyrkkeilijänä, mutta hän toimi valmentajana myös Ruotsissa, Turkissa ja Suomessa, ja vaikutti suomalaisen nyrkkeilyn kehitykseen vuosikymmenten ajan. Vuonna 2005 hänet nimettiin Suomen nyrkkeilyn Hall of Fameen.
Sten Suvion elämä on kertomus tahdosta, joka ei murru – ei kehässä, ei sodassa, eikä elämässä. Hän oli enemmän kuin urheilija: hän oli aikansa kuva, suomalaisen periksiantamattomuuden ilmentymä. Ja ehkä juuri siksi hänen tarinansa ansaitsee tulla kerrotuksi yhä uudelleen – ei vain urheilun vuoksi, vaan sen, mitä hän meille edustaa.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuva: Wikipedia
