Syksy, tuo vanha tuttu vieras

Syksy tulee aina. Se ei kysy lupaa, ei tee numeroa itsestään. Se vain saapuu—hiljaa, kuin vanha ystävä, joka tietää ettei tarvitse selitellä. Ja sitten se menee. Jättää jälkeensä kosteita lehtiä, harmaita aamuja ja sen oudon kaihon, joka ei ole surua mutta ei iloakaan.
Jo satoja vuosia suomalaiset ovat katsoneet syksyä silmiin. Lotta Svärd -sisar saattoi kirjoittaa kirjeen rintamalta, ja sen paperi tuoksui syksyltä: savulta, märältä sammalelta, pelolta. Viipurissa syksy saattoi tarkoittaa evakuointia, tai sitten vain sitä, että torilla myytiin viimeiset omenat. Härmän hääjytkin hiljenivät syksyisin, kun pellot olivat tyhjät ja kylä alkoi kuunnella omia ajatuksiaan.
Mutta syksy ei ole vain menneisyyden kulissi. Se on muistin muoto. Se pakottaa katsomaan taaksepäin, mutta ei jää sinne. Se kysyy: mitä sinä jätät taaksesi tänä vuonna? Mitä sinä kannat mukanasi, kun lehdet putoavat ja ilma viilenee?
Minun mummoni tapasi sanoa, että syksy on kuin hautajaiset ilman vainajaa. Kaikki pukeutuvat tummiin, puhuvat hiljaa ja katsovat maahan. Mutta samalla siinä on uuden alku. Kun metsä hiljenee, ihminen kuulee itsensä paremmin. Kun valo vähenee, tarinat kirkastuvat.
Ehkä juuri siksi syksy on niin rakas. Se ei yritä miellyttää. Se ei ole juhla, vaan jälkisanat. Ja joskus juuri jälkisanat jäävät elämään.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuva: Kuvitus kuva
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Unohdetut ammatit – kadonneen Suomen arjen mestarit

Suomen historia koostuu kuninkaista, sodista ja suurista poliittisista käänteistä. Sen ytimessä ovat myös tavalliset ihmiset, joiden käden taidot ja sitkeys rakensivat maan sellaiseksi kuin sen tunnemme. Monet näistä ammateista ovat kadonneet – mutta niiden jäljet näkyvät yhä maisemassa, kielessä ja kulttuurissa. Tämä artikkeli nostaa esiin joukon unohdettuja ammatteja, jotka olivat aikanaan elintärkeitä, mutta ovat nyt jääneet historian hiljaisiin marginaaleihin.

TALVEN KEKSINNÖT – Suomalaiset innovaatiot, jotka syntyivät pakkasen pakosta

Suomen talvi ei ole ollut pelkkä vuodenaika. Se on opettanut, ollut vihollinen sekä liittolainen – ja ennen kaikkea se on ollut voima, joka on muokannut suomalaista arkea ja keksintöjä vuosisatojen ajan. Pakkasen pakosta syntyivät työkalut, varusteet ja sotilaalliset ratkaisut, jotka eivät olleet hienoja tai näyttäviä, mutta ne toimivat. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten kylmä synnytti suomalaisia innovaatioita, ja lopuksi testaamme, miten vanhat varusteet pärjäävät nykytekniikkaa vastaan.

Suomen varhaiset postireitit, viestinviejät ja hevosten lyhdyt

Ennen teitä, siltoja ja rautateitä Suomi oli metsien, soiden ja pitkien taipaleiden maa. Silti tieto liikkui — joskus yllättävän nopeasti. Varhaiset postireitit muodostivat valtakunnan verkoston, ja niiden kulkijat olivat todellisia erämaan ammattilaisia. Heidän työnsä oli raskasta, vaarallista ja välttämätöntä. Yksi erikoisimmista mutta tärkeimmistä varusteista oli hevosiin kiinnitetty myrskylyhty, joka ei ollut pelkkä valonlähde, vaan myös petojen karkoitusväline.

Suomen rajojen muuttuminen – visuaalinen aikamatka

Suomen rajat ovat vuosisatojen aikana liikkuneet, venyneet ja supistuneet tavalla, joka kertoo koko maan historiasta enemmän kuin yksikään yksittäinen taistelu tai hallitsija. Rajat – ne ovat olleet valtapolitiikan, kulttuurien kohtaamisen ja ihmisten arjen muovaamia risteyskohtia. Tämä aikamatka kuljettaa lukijan keskiajan erämaista nykypäivän Euroopan unionin ulkorajalle.