Suomen alkoholin lainsäädännön historiaa
Suomen alkoholilainsäädännön historia on pitkä ja monivaiheinen.
Varhaiset ajat: Oluen juonti oli ollut osa suomalaista kulttuuria jo kauan aikaa sitten. Se oli arkipäiväinen juoma, jota nautittiin niin arjessa kuin juhlassa. Paloviina tuli Suomeen 1500-luvulla. Sen käyttö yleistyi pikkuhiljaa.
1600-luku: Alkoholin käyttöä alettiin paheksua ja kontrolloida. Alkoholin käyttö maalaisrahvaan ja työväestön parissa herätti huolta.
Kieltolaki (1919-1932): Kieltolaki oli voimassa Suomessa vuosina 1919-1932. Laki kielsi alkoholin valmistuksen, myynnin sekä kulutuksen. Kielto johti laajaan salakuljetukseen sekä pimeisiin kauppoihin.
Väkijuomalaki (1932): Kieltolain päätyttyä säädettiin väkijuomalaki, joka toi mukanaan tiukat säännökset alkoholin myynnistä ja anniskelusta. Alko perustettiin valtion alkoholimonopoliksi, joka tarkoittaa, että alkoholia ei saa myydä muut, kuin alkoliike, joka hallitsee ja valvoo alkoholin myyntiä Suomessa.
Valtion monopoli: Alko, valtion omistama alkoholimonopoli, hallitsee vahvojen alkoholijuomien myyntiä. Tämä on harvinaista, mutta ei täysin ainutlaatuista; esimerkiksi Ruotsissa on vastaava järjestelmä (Systembolaget).
Korkeat verot: Suomessa alkoholiverotus on yksi Euroopan korkeimmista. Tämä on tarkoitettu vähentämään kulutusta ja ehkäisemään alkoholihaittoja.
Rajoitettu myynti: Vahvoja alkoholijuomia (yli 5,5 % alkoholia sisältävät juomat) saa ostaa vain Alkosta. Tämä rajoitus on tiukempi kuin monissa muissa maissa.
Aukioloajat: Alkoholin myyntiaikoja on rajoitettu. Esimerkiksi ruokakaupoissa alkoholia saa myydä vain tiettyinä aikoina, ja baarien aukioloaikoja on säädelty.
Kulttuuriset asenteet: Suomessa on historiallisesti ollut vahva raittiusliike, joka on vaikuttanut alkoholipolitiikkaan. Tämä näkyy edelleen tiukkoina säädöksinä ja korkeina veroina.
Suomen laki ei tällä hetkellä salli yli 5,5 %:n vahvuisten alkoholijuomien myyntiä tavallisissa ruokakaupoissa. Kuitenkin, kesäkuussa 2024 voimaan tuleva lakimuutos sallii käymisteitse alkoholijuomien, kuten oluiden, siidereiden ja viinien, myynnin ruokakaupoissa jopa 8 %:n vahvuuteen asti. Tämä on merkittävä muutos aiempaan lainsäädäntöön, joka rajoitti myynnin 5,5 %:iin.