Suomalaiset Napoleonin sodissa – sotilaita kahden keisarin välissä
Kun Eurooppa syttyi liekkeihin Napoleonin sotien myötä, suomalaiset sotilaat joutuivat keskelle suurvaltojen välienselvittelyä tavalla, joka tuntuu lähes uskomattomalta. Vain muutamassa vuodessa he taistelivat sekä Napoleonin liittolaisia että hänen vihollisiaan vastaan – ilman että he itse olivat koskaan valinneet puolta. Suomen kohtalo määräytyi tuolloin Ruotsin ja Venäjän tahtojen mukaan, ja sotilaat seurasivat valtakuntaa, jonka alamaisia he olivat.
Ruotsin armeijassa Napoleonin vihollisina
1800-luvun alussa Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa, ja suomalaiset sotilaat palvelivat Ruotsin armeijassa. Kun Ruotsi liittyi Napoleonin vastaiseen liittokuntaan, suomalaisia joukkoja lähetettiin taistelemaan Keski-Eurooppaan.
Pommerin sotaretki 1805–1807
Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf oli yksi Napoleonin kiivaimmista vastustajista. Tämän seurauksena suomalaisia joukkoja siirrettiin Saksan Pommeriin, missä he osallistuivat puolustustaisteluihin Stralsundin ja Rügenin alueilla.
Suomalaiset jääkärit ja jalkaväkimiehet tunnettiin kurinalaisuudestaan ja sitkeydestään – ominaisuuksista, joita tarvittiin, kun he kohtasivat Ranskan keisarikunnan kokeneita sotilaita.
Itämeren jännitteet
Napoleonin mannermaasulku ja merisota Britanniaa vastaan heijastuivat Itämerelle. Suomalaiset merisotilaat ja saaristolaivaston miehistöt osallistuivat Ruotsin rannikkopuolustukseen, joka oli osa laajempaa kamppailua Napoleonin vaikutusvallasta.
Tuolloin suomalaiset olivat siis selvästi Napoleonin vihollisia – koska Ruotsi oli.
Vuoden 1809 jälkeen asetelma kääntyi päälaelleen
Suomen sota 1808–1809 muutti historian suunnan. Venäjä valloitti Suomen, ja siitä tuli autonominen suuriruhtinaskunta. Tämä tarkoitti, että suomalaiset sotilaat siirtyivät Venäjän keisarin alaisuuteen.
Venäjä oli Napoleonin liittolainen
Tilsitin rauhan (1807) jälkeen Venäjä ja Napoleon olivat muodollisesti liittolaisia. Niinpä suomalaiset sotilaat, jotka nyt palvelivat Venäjän armeijassa, olivat hetken aikaa Napoleonin puolella – ainakin paperilla.
Keisari Aleksanteri I perusti suomalaisille omia joukko-osastoja, kuten:
Henkivartioväen Suomen tarkka-ampujapataljoona
Suomen jääkäripataljoona
Suomen rakuunarykmentti
Nämä joukot olivat osa Venäjän sotakoneistoa, joka liikkui Napoleonin rinnalla – kunnes liitto murtui.
Kun Napoleon hyökkäsi Venäjälle, suomalaiset taistelivat häntä vastaan
Vuonna 1812 Napoleonin jättimäinen Grande Armée ylitti Venäjän rajan. Liittolaisuus päättyi siihen. Suomalaiset sotilaat taistelivat nyt Venäjän armeijassa Napoleonin hyökkäystä vastaan.
Yevdokiya Bershanskaya
Borodinon verisessä taistelussa suomalaiset tarkka-ampujat olivat osa keisarillisen kaartin reserviä. Vaikka heidän osuutensa oli pieni verrattuna taistelun valtavaan mittakaavaan, suomalaiset olivat mukana yhdessä sodan ratkaisevista hetkistä.
Saksan sotaretki ja Leipzigin “kansojen taistelu”
Vuonna 1813 suomalaiset marssivat Venäjän joukkojen mukana Saksaan. Leipzigin taistelussa he olivat osa liittoumaa, joka murskasi Napoleonin vallan Euroopassa.
Pariisin valtaus 1814
Harva tietää, että suomalaisia sotilaita marssi Venäjän armeijan riveissä myös Pariisiin asti, kun liittoutuneet kukistivat Napoleonin ensimmäisen kerran.
Miksi tämä on tärkeä osa Suomen historiaa?
Suomalaisten kaksijakoinen rooli Napoleonin sodissa kertoo paljon siitä, millaisessa puristuksessa Suomi eli ennen itsenäisyyttä. Sotilaat eivät taistelleet “Suomen puolesta”, vaan sen valtakunnan puolesta, jonka alaisia he kulloinkin olivat.
Silti nämä kokemukset loivat pohjaa myöhemmälle kehitykselle:
- Suomen autonominen asema vahvistui Venäjän voittojen myötä
- Suomalaiset joukot saivat oman identiteettinsä Venäjän armeijassa
- Napoleonin sotien jälkimainingeissa Euroopan kartta piirrettiin uudelleen – ja Suomi oli osa tätä muutosta
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuvituskuva
