Rautateiden uudistuva maailma – Matkakertomus Italiasta ja Itävallasta

Matkani vei minut kahteen rautatieliikenteen modernisoinnin kärkimaihin: Italiaan ja Itävaltaan.
Suomen VR:n junakalustoon verrattuna nämä maat ovat jo ottaneet suuria harppauksia kohti entistä tehokkaampaa ja mukavampaa junaliikennettä.
Italia, rautateiden teknologian eturintamassa, esitteli minulle huippumodernit Rock- ja Pop-junat, jotka eivät pelkästään vähennä energiankulutusta, vaan myös panostavat matkustajamukavuuteen ja ympäristöystävällisyyteen. Näiden junien kierrätettävyys on peräti 95%, mikä kertoo maan sitoutumisesta kestävään kehitykseen.
Itävallassa puolestaan ihastelin ÖBB:n uusia yöjunavaunuja, jotka ovat muuttaneet perinteistä käsitystä pitkän matkan rautatieliikenteestä. Uudistetut makuuvaunut tarjoavat entistä mukavampaa matkantekoa, ja samalla maan laaja rautatieverkosto tukee sujuvaa kulkemista Euroopassa.
Matkani aikana vertailin myös maiden raideleveyksiä. Italiassa ja Itävallassa käytössä on 1435 mm standardileveys, joka mahdollistaa saumattomat kansainväliset yhteydet. Tämä eroaa Suomesta, jossa käytetään 1524 mm raideleveyttä – leveämpää rakennetta, joka on sopeutettu Pohjolan lumisiin ja jäisiin olosuhteisiin.
Suomen sääolosuhteet tekevät raideleveyden kaventamisesta haastavan. Lumi, jää ja arktiset olosuhteet vaativat junilta vakaampaa kulkua, mikä leveämpi raideleveys mahdollistaa. Kapeampi raideleveys saattaisi heikentää junien toimintavarmuutta talvisissa olosuhteissa, joissa tarvitaan enemmän vakautta ja kantavuutta. Olisi tärkeää, että tällaisissa päätöksissä päättäjät huomioisivat kaikki vaikutukset, ennenkuin verorahoja laitetaan raideleveyden uusimiseen. Toivoisin, että päättäjät kuuntelevat asiantuntijoita ja kansalaisia ennen lopullisia ratkaisuja.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuva: Kuvituskuva
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Saab‑tehtaan suomalainen aalto – 1970‑luvun teollinen siirtolaisuus

Saab‑tehtaan suomalainen aalto on selkeä ja vaikuttava artikkeli 1970‑luvun suuresta suomalaisesta siirtolaisuudesta Ruotsiin. Teksti avaa, miten tuhannet suomalaiset lähtivät Trollhättanin ja Göteborgin teollisuusvyöhykkeelle rakentamaan Ruotsin autoteollisuuden menestystä — ja samalla omaa tulevaisuuttaan.

Tien päällä eläneet – kulkurien unohtunut Suomi

Suomen maaseudulla eli vielä 1900‑luvun puoliväliin saakka joukko ihmisiä, joiden elämä kulki teiden, metsien ja kylien hengessä. Heitä kutsuttiin kulkureiksi – ei pahansuovasti, vaan kuvaamaan ihmisiä, joiden koti oli siellä missä pimeä kohtasi kulkijan. Kulkuri ei ollut rikollinen eikä vaeltelija vailla tarkoitusta. Hän oli osa maaseudun arkea, osa kylien historiaa, osa sitä hiljaista historiaa, joka ei päätynyt kirjoihin mutta jäi ihmisten mieliin.

Artikkeli: “Tässä auttoi Herra – Olli Seppäsen kertomuksia sota-ajan ihmeistä”

Suomen sotahistoria on täynnä kovia taisteluita, raskaita menetyksiä ja kylmää selviytymistä. Mutta sen rinnalla kulkee toinen tarina – kertomus hetkistä, joissa tapahtui jotakin, mitä ei voi selittää pelkällä taktiikalla, säätilalla tai sotilaallisella onnella. Lentäjä ja luennoitsija Olli Seppänen on koonnut näitä muistoja ohjelmassaan “Tässä auttoi Herra”, jossa hän kuvaa tilanteita, joissa Jumalan suojelus tuntui koskettavan rintamaa.

Högfors – Ruukin varjoissa syntynyt teollisuuden valtakunta

Karjaanjoen varrella, Karkkilan sydämessä, seisoo yhä tänä päivänä punatiilinen tehdasrakennus, jonka ikkunoista on katsottu Suomen teollistumisen nousua yli kahden vuosisadan ajan. Högfors on tehdas. Se on maisema, yhteisö ja kertomus siitä, miten rauta, tuli ja ihmisten sitkeys muovasivat kokonaisen kaupungin.