Suomen aikamedia kertoo suomalaisesta kenttätoiminnasta, luonnosta ja maaseudun arjesta. Julkaisemme artikkeleita, historiaa, käytännön ohjeita ja ajankohtaisia aiheita selkeästi ja luotettavasti. Lehti on suunnattu kaikille, jotka arvostavat perinteisiä taitoja ja suomalaista kenttähenkeä.

Raatteentien ihmeet – Talvisodan ratkaiseva torjuntavoitto

Historiallinen artikkeli
Raatteentien taistelu tammikuussa 1940 on yksi talvisodan dramaattisimmista ja merkittävimmistä torjuntavoitoista. Se tunnetaan “ihmeenä”, koska suomalaiset onnistuivat pysäyttämään ja tuhoamaan ylivoimaisen neuvostojoukon äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Taistelun kulkuun liittyy useita tapahtumia, joita on myöhemmin kutsuttu Raatteentien ihmeiksi.

Kansa polvistui – hätä ja rukous kulkivat käsi kädessä

Kun tieto vihollisen etenemisestä saavutti suomalaiset, presidentin puolison Kaisa Kallion radiopuhe sai aikaan jotakin poikkeuksellista: ihmiset polvistuivat rukoilemaan jopa kauppojen lattioilla. Rukous ei ollut vain hurskaiden tapa, vaan koko kansan spontaani reaktio äkilliseen hätään.
Talvisodan alkuviikot olivat Kainuussa täynnä epävarmuutta. Se oli pelkoa ja nopeita käänteitä. Kylät tyhjenivät, ja tieto vihollisen etenemisestä levisi kuin kylmä tuuli maakunnassa. Rukous ja hätä kulkivat käsi kädessä – ja monien mielestä juuri tämä antoi suomalaisille voimaa kestää sodan koettelemukset.

Ensio Siilasvuo ja hevoskuskin neuvo – päätös, joka muutti historian

Eversti Ensio Siilasvuo johti suomalaisia joukkoja Suomussalmella.
Hänen hevoskuskinsa, paikallinen mies joka tunsi maaston ja vihollisen liikkeet, antoi ratkaisevan neuvon:

“Hyökkää heti. Huomenna on liian myöhäistä.”

Siilasvuo kuunteli neuvoa ja päätti toimia välittömästi. Historiantutkimus osoittaa, että jos hyökkäys olisi viivästynyt päivällä, suomalaiset olisivat joutuneet suoraan Neuvostoliiton suunnitteleman vastahyökkäyksen alle. Tämä nopea päätös avasi tien torjuntavoitolle ja esti vihollista etenemästä kohti Oulua.
Moni veteraani on myöhemmin todennut, että tämä neuvo oli yksi niistä hetkistä, jotka “pelastivat koko rintaman”.

44. divisioona – Puolassa menestynyt joukkoyksikkö romahti Raatteentiellä

Neuvostoliiton 44. divisioona oli kokenut. Se oli taistellut Puolan sotaretkellä 1939 menestyksekkäästi, ja sen katsottiin olevan taistelukelpoinen ja kokenut.

Mutta Raatteentiellä tilanne oli täysin toinen:

  • divisioona oli koottu pääosin ukrainalaisista sotilaista, joilla ei ollut kokemusta arktisista oloista

  • heiltä puuttuivat kunnolliset talvivarusteet

  • he olivat sidottuja teihin ja ajoneuvoihin, jotka eivät toimineet –40 °C pakkasessa

  • he eivät tunteneet maastoa.

Kokeneesta divisioonasta tuli yhtäkkiä haavoittuva, kun se joutui taistelemaan suomalaisia vastaan olosuhteissa, joihin se ei ollut valmistautunut.

Raatteentien todellisuus – pakkasen, pimeyden ja maaston liittolaisuus

Taistelun aikana lämpötila laski –40 °C. Suomalaiset tunsivat maaston, osasivat liikkua metsissä ja käyttivät suksia, kun taas neuvostojoukot olivat sidottuja teihin ja ajoneuvoihin.
Pakkasen, pimeyden ja maaston yhdistelmä teki suomalaisista lähes näkymättömiä. Tämä oli yksi syy siihen, miksi vihollinen koki suomalaisten hyökkäykset yliluonnollisen nopeina ja arvaamattomina.

Sotavangit Raatteentien talosta – ja heidän vapautumisensa

Raatteentien varrella olleesta talosta joutui sotavangiksi suomalaisia ja paikallisia ihmisiä, kun neuvostojoukot etenivät alueelle. Heidän kohtalonsa olisi voinut olla synkkä, mutta sodan päätyttyä he kaikki vapautuivat.
Tämä inhimillinen yksityiskohta muistuttaa, että taistelujen keskellä oli myös tavallisia ihmisiä, joiden elämä kääntyi hetkessä ja jotka selvisivät koettelemuksista tavalla, jota moni pitää ihmeenä.

Divisioonan paniikki – kun vihollinen pakeni kuultuaan hiihtäjät

Raatteentien taistelussa Neuvostoliiton 44. divisioona joutui kaaokseen. Pimeys, pakkanen, huono johtaminen ja suomalaisten sissijoukkojen nopeus loivat tilanteen, jossa vihollinen menetti toimintakykynsä.

Veteraanikertomusten mukaan osa neuvostosotilaista koki suomalaiset niin pelottavina, että he väittivät kuulleensa:

“Suomalaisten hiihtäjien lähestyvän.”

Vaikka äänet saattoivat olla luonnollisia ääniä, joita metsästä lähtee, se laukaisi paniikin. Kokonainen divisioona hajosi ja lähti karkuun, mikä teki mottitaktiikan toteuttamisesta suomalaisille helpompaa. Tuo alue tarkastettiin myöhemmin suomalaisten taholta, eikä siellä havaittu hiihdon jälkiä eikä mitään liikettä, mikä olisi aiheuttanut ääniä.

“Valkoinen kuolema” – sanonta, joka syntyi hiihtojoukkojen maineesta

Raatteentien taistelujen jälkeen suomalaiset valkoisiin suojapukuihin pukeutuneet hiihtojoukot saivat maineen, joka levisi nopeasti vihollisen keskuudessa. He ilmestyivät pimeästä ja lumesta niin hiljaa, että heitä ei huomattu ennen kuin hyökkäys oli jo käynnissä.
Neuvostoliiton sotilaiden kertomuksissa esiintyy sanonta: “He tulivat kuin valkoinen kuolema.”
Vaikka tunnetuin “Valkoinen kuolema” viittaa Simo Häyhään Kollaanjoella, Raatteentien taistelut vahvistivat samaa mielikuvaa: hiljaiset, nopealiikkeiset suomalaiset olivat vihollisen silmissä lähes pysäyttämätön voima.

Sotasaalis – ratkaiseva apu materiaalipulasta kärsivälle armeijalle

Suomen armeija kärsi talvisodassa vakavasta materiaalipulasta. Raatteentien taistelun jälkeen tien varrelta löytyi valtava määrä hylättyä kalustoa:

  • kuorma-autoja

  • tykkejä

  • konekiväärejä

  • kiväärejä

  • ammuksia

  • varusteita

  • ruokatarvikkeita

Sotasaalis oli niin merkittävä, että se paransi suomalaisten varustustilannetta koko rintamalla. Monet veteraanit ovat todenneet, että ilman Raatteentien sotasaalista talvisodan jatko olisi ollut huomattavasti vaikeampaa.

Mottitaktiikan täydellinen onnistuminen – ei pelon vuoksi, vaan suunnitelman ansiosta

On tärkeää ymmärtää, että mottitaktiikka. Oli suomalaisille tarkkaan suunniteltu operaatio, jossa:

  • tie katkaistiin useista kohdista

  • vihollinen eristettiin pieniin osiin

  • huolto estettiin

  • motit tuhottiin yksi kerrallaan

Mutta 44. divisioonan paniikki teki motista syvemmän ja täydellisemmän.

Paniikki johti:

  • hallitsemattomaan pakoon

  • kolonnien hajoamiseen

  • johtamisen romahtamiseen

  • ajoneuvojen jäämiseen tielle

  • miesten hajaantumiseen metsässä

Suomalaiset pystyivät sulkemaan motit nopeasti, koska vihollinen ei enää toiminut yhtenäisenä joukkona.

Torjuntavoitto, joka pysäytti hyökkäyksen kohti Oulua

Raatteentien taistelu päättyi siihen, että Neuvostoliiton 44. divisioona tuhoutui lähes kokonaan. Hyökkäys kohti Oulua pysähtyi lopullisesti. Suomussalmen torjuntavoitto nosti koko Suomen moraalin ja osoitti, että ylivoimainen vihollinen ei ollut voittamaton.

Lopuksi – Miksi Raatteentien tapahtumia kutsutaan “ihmeiksi”?

  • oikeat päätökset tehtiin oikealla hetkellä

  • maasto ja pakkanen suosivat suomalaisia

  • vihollinen menetti toimintakykynsä

  • sotasaalis pelasti materiaalipulasta kärsivän armeijan

  • kokonainen divisioona pakeni paniikissa

  • tavalliset ihmiset selvisivät hengissä

  • torjuntavoitto pysäytti strategisesti tärkeän hyökkäyksen

Raatteentien taistelu on yksi talvisodan kirkkaimmista torjuntavoitoista – ja siksi sitä kutsutaan yhä “Raatteentien ihmeeksi”.

Jatkan talvisodan ihmeiden kertomista – lukijoiden toiveesta

Tämä artikkeli on toinen osa talvisodan ihmeiden sarjaa. Suomen historian kohtalonhetkiin liittyy useita tapahtumia, joita veteraanit ja tutkijat ovat kuvanneet yhtä vaikuttaviksi kuin Raatteentien ihmettä.

Lähteet

Puolustusvoimien historiatoimisto; Talvisodan ja jatkosodan arkistot; Ohto Manninen ja Tapio Tiihonen – sotahistorialliset tutkimukset; Suomen Sotaveteraaniliiton muisteluaineistot.

Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuva: kuvituskuva
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Tukkimiehet ja virran voima

Suomen metsäteollisuuden kasvu perustui pitkälti metsien, jokien ja niitä pitkin kulkeneiden tukkimiesten työhön. Ennen metsäteitä ja raskaita kuljetuskalustoja puut saatiin sahoille ja tehtaille uittamalla. Talven aikana kaadetut tukit vedettiin keväällä jokivarsille odottamaan jäiden lähtöä ja tulvavesiä.

Suomen ensimmäiset matkailijat – millaista matkustaminen oli 1800-luvulla?

Nykyään matkalle lähteminen on helppoa. Junalippu tai lentomatka on muutaman painalluksen päässä, ja matka Helsingistä Ouluun taittuu muutamassa tunnissa. Vielä 1800-luvulla matkustaminen Suomessa oli kuitenkin hidasta, kallista ja usein jopa vaarallista. Silti ihmiset liikkuivat enemmän kuin usein kuvitellaan. Virkamiehet, kauppiaat, opiskelijat, papit ja varakkaat matkailijat kulkivat pitkiäkin matkoja hevoskyydillä, laivoilla ja myöhemmin junilla.

Suomen köyhyyden, häpeän ja nöyryyden pitkä kaari – 1800‑luvulta nykypäivään

Suomen historiaa kerrotaan usein sankaritarinoina: sisusta, selviytymisestä ja yhtenäisyydestä.

Mutta tämän tarinan alla kulkee toisenlainen kertomus — sellainen, joka ei päätynyt koulukirjoihin eikä ylittänyt uutiskynnystä.

Se on kertomus köyhyydestä, häpeästä ja nöyryydestä, jotka muovasivat suomalaisen arjen sukupolvien ajan ja joiden jäljet näkyvät edelleen.

Tämä artikkeli seuraa ilmiöitä nälkävuosista nykypäivään, ja näyttää, miten Suomi on palaamassa samoihin teemoihin, joista se aikanaan nousi.Suomen köyhyyden, häpeän ja nöyryyden pitkä kaari on pysynyt poissa julkisesta keskustelusta. Lehdissä siitä ei ole juuri puhuttu, vaikka ilmiö on ollut läsnä sukupolvien ajan.
Pääset lukemaan sen alla olevasta painikkeesta.