Puolan Presidentti Andrzej Duda.
Politiikkaa ennen ja nyt.
70-luvun politiikka on tuoreessa muistissa vieläkin. Kekkonen oli presidenttinä, jonka valtapolitiikkaa ei horjutettu, tai se katsottiin melkeimpä maanpetturiksi, joka näin teki. Hän oli suosittu yli puoluerajojen.
Vaikka Kekkosen alkupolitiikan sarka näytti sisäpolitiikassa olevan vastatuulessa vasemmistolaisten noustessa hallitukseen, niin idän politiikan tuntijana Kekkosella oli valttikortti taskussa, jota vasemmistolaiset eivät voineet kaataa.
Hallituksen muodosti K.A Fagerholm, jonka politiikka ei kelvannut Neuvostoliittolaisille ja josta myös Kekkonen varoitti.
Kekkonen puolueettomalla politiikalla onnistui luomaan suhteet niin itään, kuin länteen. Tässä elettiin 50-luvun loppupuolta.
Pääsääntöisesti Suomen ulkopolitiikkaa ohjasi Idän politiikka.
Kekkonen halusi YK-puheessaan, että niin länsimaat kuin myös itä myöntäisivät Suomen puolueettoman linjan politiikassaan.
Noottikriisi teki Kekkosesta melkeinpä kansallissankarin.
Kekkonen onnistui käyttämään ulkopolitiikkaa Suomen sisäpolitiikassa ja näin ollen hän kasvatti valta-asemaansa.
60-luvun lopulla sekä 70-luvun alussa Kekkosen vastuulle oli annettu idän kauppasuhteet. Jopa Neuvostoliiton turkinkääntäminen Suomen puolueettomuutta vastaan ei hetkauttanut Kekkosta, vaan hän käänsi senkin edukseen.
Itse olen sanonut, että historia tapaa toistaa itseään. Eikä ihminen osaa käytöstään muuttaa. Jokaisella maalla ja kansalla on oma identiteetti, josta he haluavat pitää kiinni.
Nykypolitiikan suuntaus on mennyt Suomessa sekaisin niin ulkopolitiikassa, kuin sisäpolitiikassa. Sisäpolitiikalla on yritetty pitää Suomen mainetta yllä vuosikymmeniä ulospäin. Pidetty ns. kulissia pystyssä, joka on antanut nyt ukaaseja sieltä ja täältä. Ukrainan sota on näyttänyt nyt suunnan, joka on onnistunut sekoittamaan eu:n sisäpolitiikkaa pahoin. Ukrainan sodan alussa maata tuki jokainen eu maa omallalaillaan. Nyt kuitenkin viimeaikoina on alkanut sora-ääniä kuulumaan eu:n sisältä eikä sitä Ukrainaa enää niin kauheasti olla yli-innokkaina kukaan puolustamassa, paitsi Suomi. Ymmärrän siinämielessä poliitikkojamme, jotka yrittävät korttitaloa pitää pystyssä. Suomen strateginen sijainti kun vaatii sen. Eu:hun liittyminen oli Suomen silloisilta politiikoilta vikatikki päätös. Asioita ei ajateltu nenäänsä pidemmälle. Elettiin hetkessä.
Jumala kuitenkin sanoo Raamatussa, että Hän on määrännyt jokaiselle maalle rajat. Eu ei ole maa vaan niiden liitos.
Edessämme on ensikevään vaalit ja toivottavasti Suomen kansa äänestää ylä-eikä alapäällä.
Toimittajan suusta:
Tuula Huovinen, joka on itsekin ensikeväänä kansanedustaja ehdokkaana vkk listoilta Uudenmaan alueella.
