Vuonna 2017 tehdyn tilikamarin raportin mukaan Venäjällä oli 16 270 pommisuojaa. Avointen lähteiden tietojen mukaan Moskovassa on nykyään noin 250 erikoistunutta turvakotia.

Moskovan pommisuojat ovat valmiina

Moskovan tunnetuimmat maanalaiset tilat ja pommisuojat ovat Metro-2, Ramenki-43 ja Stalinin bunkkeri, jossa voi jopa varata retken. Moskovan Frunzenskajan penkereellä on laajoja maanalaisia tiloja puolustusministeriön kansallisen valvontakeskuksen rakennusten kompleksissa. Monissa muissa valtion virastoissa, kuten valtioneuvoston talossa, on myös pommisuojia, Gazeta.Ru verkkosivuillaan. Moskovan rakennuskompleksin sanomalehden Moskovan näkökulman mukaan yli 2500 laitosta voidaan nopeasti muuntaa myös pommisuojiksi – metroasemiksi, pysäköintialueiksi, maanalaisiksi ostoskeskuksiksi ja jopa kellareiksi.
Moskovassa oli viimeksi luettelo erilaisista maanalaisista tiloista ja pommisuojista vuonna 2016. Moskovan kaupungin hätätilaministeriön pääosaston varapäällikkö Andrei Mishchenko sanoi sitten, että Moskova oli valmis tarjoamaan pommisuojia 100 prosentille kaupungin väestöstä.
Neuvostoliiton aikana pommisuojat oli tehty suojaamaan joukkotuhoaseilta, mukaan lukien kemialliset ja ydinaseet. Tällaisissa turvakodeissa ei voi olla pitkään ilman vesihuoltoa, ruokatarvikkeita, taittosänkyjä ja saniteettitiloja, mutta on olemassa asiaankuuluvia laiteohjelmia, verkkosivusto sanoi viitaten eläkkeellä olevaan EMERCOMin kenraaliin Igor Jakupoviin. 21. tammikuuta kerrottiin, että pietarilainen yritys aikoi rakentaa uuden pommisuojan rautatieaseman viereen. Aiemmin kerrottiin, että pommisuojan rakentaminen Moskovaan alkoi lähellä Botanichesky Sadin metroasemaa Moskovassa. Bunkkeriin mahtuu jopa 1 500 henkilöä.
Lähde: Pravda.ru
Toimitti: Tuula Huovinen
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Saab‑tehtaan suomalainen aalto – 1970‑luvun teollinen siirtolaisuus

Saab‑tehtaan suomalainen aalto on selkeä ja vaikuttava artikkeli 1970‑luvun suuresta suomalaisesta siirtolaisuudesta Ruotsiin. Teksti avaa, miten tuhannet suomalaiset lähtivät Trollhättanin ja Göteborgin teollisuusvyöhykkeelle rakentamaan Ruotsin autoteollisuuden menestystä — ja samalla omaa tulevaisuuttaan.

Tien päällä eläneet – kulkurien unohtunut Suomi

Suomen maaseudulla eli vielä 1900‑luvun puoliväliin saakka joukko ihmisiä, joiden elämä kulki teiden, metsien ja kylien hengessä. Heitä kutsuttiin kulkureiksi – ei pahansuovasti, vaan kuvaamaan ihmisiä, joiden koti oli siellä missä pimeä kohtasi kulkijan. Kulkuri ei ollut rikollinen eikä vaeltelija vailla tarkoitusta. Hän oli osa maaseudun arkea, osa kylien historiaa, osa sitä hiljaista historiaa, joka ei päätynyt kirjoihin mutta jäi ihmisten mieliin.

Artikkeli: “Tässä auttoi Herra – Olli Seppäsen kertomuksia sota-ajan ihmeistä”

Suomen sotahistoria on täynnä kovia taisteluita, raskaita menetyksiä ja kylmää selviytymistä. Mutta sen rinnalla kulkee toinen tarina – kertomus hetkistä, joissa tapahtui jotakin, mitä ei voi selittää pelkällä taktiikalla, säätilalla tai sotilaallisella onnella. Lentäjä ja luennoitsija Olli Seppänen on koonnut näitä muistoja ohjelmassaan “Tässä auttoi Herra”, jossa hän kuvaa tilanteita, joissa Jumalan suojelus tuntui koskettavan rintamaa.

Högfors – Ruukin varjoissa syntynyt teollisuuden valtakunta

Karjaanjoen varrella, Karkkilan sydämessä, seisoo yhä tänä päivänä punatiilinen tehdasrakennus, jonka ikkunoista on katsottu Suomen teollistumisen nousua yli kahden vuosisadan ajan. Högfors on tehdas. Se on maisema, yhteisö ja kertomus siitä, miten rauta, tuli ja ihmisten sitkeys muovasivat kokonaisen kaupungin.