Mel Gibson – irlantilaisista juurista maailmanmaineeseen

Ja miten suomalainen lehti oli lähellä saada hänet haastatteluun
Viikonloppuna minulla oli yllättävä mahdollisuus päästä seuraamaan sivusta keskustelua, jossa eräs tuttuni jutteli Hollywood-tähti Mel Gibsonin kanssa. Tilanne oli niitä, joita ei voi suunnitella: yhtäkkiä maailmanluokan näyttelijä ja ohjaaja oli siinä, muutaman metrin päässä, ja minulla oli tilaisuus kysyä jotakin, mitä en ollut koskaan kuvitellut kysyväni. Kysyin, voisiko Gibson antaa haastattelun Suomen Kenttälehteen. Ajatus tuntui yhtä aikaa absurdilta ja kiehtovalta. Gibson kuunteli kohteliaasti, mutta haastattelu jäi lopulta tekemättä – ei siksi, ettei hän olisi ollut kiinnostunut, vaan koska palkkiopyyntö oli sellainen, että suomalaisen historian erikoislehden budjetti olisi narahtanut liitoksistaan. Silti tilanne herätti kysymyksen: kuka Mel Gibson oikeastaan on, ja onko hänellä minkäänlaisia suomalaisia juuria?

Ei suomalaisia sukujuuria – mutta rikas kelttiläinen tausta

Mel Gibsonilla ei ole suomalaisia sukujuuria, vaikka internetissä on vuosien varrella liikkunut kaikenlaisia huhuja. Hänen taustansa on vahvasti irlantilainen:

  • hänen äitinsä oli syntyperäinen irlantilainen Longfordin kreivikunnasta

  • Gibsonilla on myös Irlannin kansalaisuus

  • sukujuuret ulottuvat lisäksi Englantiin, Skotlantiin, Walesiin ja Pohjois-Irlantiin

Nimi Mel tulee kelttiläisestä pyhimyksestä, ja hänen toinen nimensä Colmcille on niin ikään irlantilainen pyhimysnimi. Suomalaisiin nimiin tai sukujuuriin ei ole yhteyksiä.

Siirtolaisuuden tarina – Gibsonin perhe ja suomalainen kokemus

Gibsonin perhe muutti Yhdysvalloista Australiaan vuonna 1968. Syyt olivat taloudellisia ja poliittisia: perheen isä halusi paremmat mahdollisuudet ja halusi välttää vanhimman pojan joutumisen Vietnamin sotaan. Samaan aikaan suomalaiset muuttivat sankoin joukoin Ruotsiin työn perässä. Gibsonin tarina on siis osa laajempaa 1960-luvun siirtolaisuuden historiaa – ja siinä on yllättävän paljon yhtymäkohtia suomalaiseen kokemukseen, vaikka sukujuuret eivät kohtaakaan.

Kansallisen identiteetin teemat Gibsonin elokuvissa

Vaikka Gibson ei ole suomalainen, hänen elokuvissaan on teemoja, jotka resonoivat suomalaisen historian kanssa:

  • pienen kansan taistelu ylivoimaista vastaan (Braveheart)

  • vapauden ja itsenäisyyden korostaminen (The Patriot)

  • uskonnon ja kulttuurin merkitys identiteetille (The Passion of the Christ)

Nämä ovat teemoja, jotka ovat olleet keskeisiä myös suomalaisessa historiassa – ja siksi Gibsonin tuotantoa voi tarkastella kiinnostavasti suomalaisesta näkökulmasta.

Suomalainen juurimyytti – miksi etsimme suomalaisia kaikkialta?

Suomalaisilla on erikoinen ja sympaattinen tapa etsiä maailmantähdistä “meidän ihmisiä”. Aina kun Hollywoodissa, urheilussa tai musiikkimaailmassa nousee uusi nimi, suomalaiset kysyvät ensimmäiseksi: onko hänellä suomalaisia sukujuuria?

Tämä ei ole sattumaa. Ilmiö juontuu syvälle Suomen historiaan ja kansalliseen itsetuntoon.

Pienen kansan tarve nähdä itsensä suurissa tarinoissa

Suomi on pieni maa, ja pitkään olimme syrjässä maailmanpolitiikasta ja kulttuurivirtauksista. Kun joku maailmalla menestyi ja hänellä oli edes etäinen yhteys Suomeen, se tuntui voitolta koko kansalle.

  • “Suomalainen pärjää maailmalla”

  • “Meidän geenit ovat vahvat”

  • “Katsokaa, kyllä mekin osaamme”

Tämä ajattelutapa on perua ajoilta, jolloin Suomi haki paikkaansa itsenäisenä valtiona ja halusi todistaa, että pieni kansa voi olla suuri.

Siirtolaisuuden jäljet – suomalaisia on oikeasti kaikkialla

1800–1900-luvuilla satojatuhansia suomalaisia muutti Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan ja Ruotsiin. Moni suomalainen tietää, että jossain päin maailmaa on “kadonneita serkkuja”.

Siksi ajatus siitä, että joku maailmantähti voisi olla suomalainen, ei tunnu lainkaan mahdottomalta. Joskus se on jopa totta:

  • Jessica Lange – äidin puolelta suomalaiset juuret

  • Pamela Anderson – isän puolelta suomalainen suku

  • Matt Damon – ei suomalaisia juuria, vaikka huhu elää sitkeästi

  • Conan O’Brien – ei suomalainen, mutta suomalaiset adoptoivat hänet huumorinsa vuoksi

Kun huhu leviää, se jää elämään, vaikka faktat eivät tukisi sitä.

Suomalainen identiteetti on perinteisesti ollut vaatimaton

Suomalaiset eivät ole tottuneet pitämään meteliä itsestään. Siksi on helpompaa ja turvallisempaa iloita jonkun toisen menestyksestä – varsinkin jos hän on “vähän suomalainen”.

Tämä on kulttuurinen vastakohta amerikkalaiselle itsevarmuudelle. Suomalainen ajattelee:

“En minä nyt mikään tähti ole, mutta jos tuo maailmantähti on vähän suomalainen, niin ehkä meissä suomalaisissa on jotakin erityistä.”

Mel Gibson -huhut sopivat täydellisesti tähän kaavaan

Vaikka Mel Gibsonilla ei ole suomalaisia sukujuuria, hänen nimensä on noussut esiin suomalaisissa keskusteluissa aina silloin tällöin. Se kertoo enemmän suomalaisista kuin Gibsonista:

  • haluamme löytää yhteyksiä

  • haluamme nähdä itsemme osana suurempaa tarinaa

  • haluamme uskoa, että suomalaisuus näkyy maailmalla

Ja miksei näkyisi – suomalaiset ovat tehneet paljon enemmän kuin usein muistamme.

Suomalainen juurimyytti ei ole haitallinen. Se on lämminhenkinen tapa kertoa, että suomalaiset ovat ylpeitä taustastaan ja etsivät maailmalta merkkejä siitä, että pieni kansa voi olla osa suuria tarinoita.

Mel Gibson ei ole suomalainen – mutta se, että suomalainen lehti oli lähellä saada hänet haastatteluun, on jo itsessään tarina, joka kertoo suomalaisesta sisusta ja uteliaisuudesta.

Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuvituskuva.
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Rahulan kahakka 1789 – Savon metsien varjossa käyty unohdettu taistelu

Kesä 1789 oli Savossa levoton. Kustaan sodan rintamat aaltoilivat edestakaisin, ja metsien kätköissä liikkui hermostuneita partioita, jotka tiesivät, että jokainen mutka kapealla metsätiellä saattoi tuoda vihollisen silmien eteen. Yksi näistä kohtaamisista johti Ristiinan Rahulan kylän liepeillä pieneen mutta kiivaaseen kahakkaan, joka kuvastaa sodan todellista luonnetta paremmin kuin yksikään suuri taistelu.

Kela, kunnat ja valtio – miten Suomi päätyi nykyiseen sosiaaliturvan työnjakoon?

Viime päivinä on käyty julkisuudessa keskustelua kelan toiminnasta ja siksi halusin pureutua tähän asiaan tarkastelemalla hieman kelan toimintaa mikä se on millainen se on ollut. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä näyttää ulospäin selkeältä: Kela maksaa etuudet, kunnat hoitavat palvelut ja valtio ohjaa kokonaisuutta. Todellisuudessa tämä työnjako on vuosikymmenten aikana syntynyt kompromissi, joka ei ole aina ollut looginen eikä yksinkertainen. Jotta nykyinen järjestelmä ymmärretään, on palattava 1930‑luvulle ja 1990‑luvun lamaan – kahteen hetkeen, jotka muovasivat suomalaisen sosiaaliturvan perustukset.

Suomalaiset Napoleonin sodissa – sotilaita kahden keisarin välissä

Kun Eurooppa syttyi liekkeihin Napoleonin sotien myötä, suomalaiset sotilaat joutuivat keskelle suurvaltojen välienselvittelyä tavalla, joka tuntuu lähes uskomattomalta. Vain muutamassa vuodessa he taistelivat sekä Napoleonin liittolaisia että hänen vihollisiaan vastaan – ilman että he itse olivat koskaan valinneet puolta. Suomen kohtalo määräytyi tuolloin Ruotsin ja Venäjän tahtojen mukaan, ja sotilaat seurasivat valtakuntaa, jonka alamaisia he olivat.