Lippu, jota ei koskaan tullut – muisto Titanicin varjossa
Oli kevät 1983, kun istuin Oulun torin laidalla erään vanhan rouvan vieressä. Hän oli pukeutunut harmaaseen villakangastakkiin. Kevät viima oli pureva.
Me puhuimme säästä, sodasta ja laivoista – ja yhtäkkiä hän sanoi minulle siinä juttelun lomassa:
"Minä olisin niin halunnut lipun Titanicille. Mutta ne olivat jo myyty loppuun."
Sanat jäivät ilmaan kuin sumu meren yllä. Hän ei nauranut. Hänen katseensa oli vakava, melkein haikea. Kysyin, oliko hän tosissaan – miten se olisi ollut mahdollista?
"Olin nuori silloin, ja meillä oli sukulaisia Amerikassa. He sanoivat, että uusi laiva lähtee Southamptonista. Se oli kuin palatsi. Mutta kun isä meni ostamaan lippua, virkailija sanoi, että kaikki paikat oli jo varattu. Me jäimme Englantiin, sillä ei meillä mitään muuta mahdollisuutta ollut.
RMS Titanic lähti ensimmäiselle matkalleen Southamptonista 10. huhtikuuta 1912. Sen määränpäänä oli New York, ja laiva oli aikansa suurin ja ylellisin matkustajalaiva. Titanicissa oli kolme matkustajaluokkaa, marmoria, kristallikruunuja ja jopa oma kuntosali – mutta myös vain 20 pelastusvenettä, jotka riittivät alle puolelle matkustajista
Laiva törmäsi jäävuoreen 14. huhtikuuta klo 23.40. Vaurio oli laaja: vesi alkoi tulvia useisiin osastoihin, ja vaikka Titanic oli suunniteltu kestämään yhden osaston täyttymisen, törmäys ylitti sen rakenteellisen sietokyvyn. Yli 1 500 ihmistä menehtyi Pohjois-Atlantin hyisessä yössä – se on yksi historian tuhoisimmista merionnettomuuksista
Titanic rakennettiin Belfastissa, Pohjois-Irlannissa, Harland and Wolff -telakalla, joka oli yksi aikansa suurimmista ja tunnetuimmista laivanrakennusyrityksistä.
Rakennustyöt alkoivat vuonna 1909, ja laiva laskettiin vesille toukokuussa 1911. Telakalla työskenteli yli 8 000 miestä, ja Titanicin rakentaminen oli valtava teknologinen ja logistinen ponnistus. Laivan kölin rakennusnumero oli 401, ja sen sisarlaiva Olympic valmistui viereisellä alustalla numerolla 400.
Titanicin ankkuri painoi 15 tonnia, ja sen kuljettamiseen telakalle tarvittiin parikymmentä hevosta – yksityiskohta, joka kertoo laivan mittakaavasta ja aikakauden voimavaroista
Titanicin kapteeni oli Edward John Smith (s. 27. tammikuuta 1850 – k. 15. huhtikuuta 1912).
Hän oli kokenut ja arvostettu merikapteeni, joka oli palvellut White Star Line -varustamossa vuosikymmeniä. Titanic oli hänen viimeinen komennuksensa ennen eläkkeelle jäämistä – ja sen oli määrä olla hänen uransa kruunu. Valitettavasti hän menehtyi laivan mukana sen upotessa Pohjois-Atlantilla.
Kapteeni Smithin toimintaa on jälkeenpäin arvioitu monin tavoin: toiset pitävät häntä sankarina, joka pysyi laivalla viimeiseen asti, toiset taas kyseenalaistavat hänen päätöksiään, kuten täyttä vauhtia jäävuorivyöhykkeellä
Rouva kertoi, että hänen perheensä oli lopulta matkustanut toisella laivalla, kuukautta myöhemmin. He pääsivät perille, mutta uutinen Titanicin uppoamisesta oli jo ehtinyt Atlantin yli. Hän muisti sanomalehden otsikon, mustat reunukset ja sen, miten äiti itki. Ne olivat onnen kyyneleitä.
"Jos olisimme saaneet sen lipun... en olisi tässä."
Hän ei sanonut sitä surulla, vaan kiitollisuudella. Elämä oli kuljettanut hänet Ouluun, torin laidalle, kertomaan tarinan, joka ei koskaan tapahtunut – mutta joka oli silti totta.
Titanicin matkustajalistat eivät sisältäneet suomalaisia Oulusta, mutta monet suomalaiset olivat kyllä mukana – erityisesti Pohjanmaalta ja Savosta. Heidän kohtalonsa vaihtelevat: osa selvisi, osa ei. Mutta ehkä kaikkein koskettavimpia ovat ne tarinat, jotka jäivät tapahtumatta. Liput, joita ei koskaan saatu. Elämät, jotka jatkuivat.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuva: wikipedia
