Lapsuuteni Joulu
Nykyisen jouluhälinän sekä tavaroita pursuavan elämän keskellä vetäydyn hetkeksi muistelemaan lapsuuteni joulua.
Rakkaimmat muistot sijoittuvat juuri tuonne vuoden 1970-luvun alkuvuosiin.
Mieleeni painuneet joulumuistot ovat, kun vanhempieni kanssa kävimme joulumarkkinoilla Oulun torilla. Kotini oli vaatimaton ja miltei köyhä, joten sitä oppi nuorena jo antamaan arvon saamilleen lahjoille jouluna.
Asuimme sellaisessa viime vuosisadalla rakennetussa torpassa, jossa lämmönlähteenä oli iso leivinuuni keskellä isoa pirttiä. Kovilla pakkasilla isäni lämmitti sitä joka päivä. Äitini paistoi siinä leivät, karjalanpaistit sekä muut joululeivokset.
Joulu valmistelut alkoivat jo syksyllä hyvissä ajoin huoneiden kuurauksilla. Äitini pesi seinät, sekä katot ja lopuksi lattiat. Lattialle levitettiin puhtaat matot, jotka jo kesällä oli pesty valmiiksi joulua varten. Pirttiin levisi tuon siivouksen mukana puhdas mäntysaippuan tuoksu.
Navetassa meillä oli 2-3 lehmää, joita äitini hoiteli iltaa aamua. Jouluna navetan väkikin sai kauralyhteet syötäväksi. Joululahjan eläimetkin saivat siis ruuan muodossa.
Joulukuusi tuotiin pirttiin aattoaamuna sekä me lapset saimme kunnian koristella se. Portaiden eteen tuotiin havunoksia. Se tapa oli maalla hyvin tavallista.
Kamarissa katselimme mustavalko tv:stä joulunviettoa muualta Suomesta sekä tietenkin Joulurauhan julistuksen, joka toi joulun viettoon sellaista erityistä juhlan tuntua. Olihan tuossa julistuksessa kuitenkin kyse vanhasta perinteestä sekä julistuksen asiasisältö oli joskus Suomessa ollut jopa laki, jota kansalaisten tuli totella.
Jouluna uskova mummini luki Luukkaan evankeliumi 2 luvun, joka jäi mieleeni. Tuo kohta Raamatussa on Joulun sanoman ydin.
Kodistani olen saanut hyvän kasvatuksen. Vanhempani eivät koskaan riidelleet meidän lasten nähden, ja tuota kasvatus tapaa olen oppinut arvostamaan yhä enemmän nykymaailman keskellä.
Aattopäivän taipuessa iltaan oli usein saunan vuoro, jossa sitten istuimme lauteilla hiljaa kuunnellen kiukaan kihahduksia. Saunan ikkunan takaa katselimme sinne tuotua kynttilää, jonka tuli läpätti sekä elävöitti tunnelmaa antaen samalla valoa saunaan.
Iho höyryten juoksimme saunasta pirttiin hankeen painunutta polkua pitkin avaamaan lahjoja sekä kuuntelemaan radiosta joululauluja. Jouluaatto oli painunut iltaan.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
