Kyläkaupan tarinat: menneisyyden ja nykyisyyden kohtaaminen
Vanhat kyläkaupat olivat todellisia monitoimikeskuksia, joissa ei vain ostettu ruokatarvikkeita, vaan myös tilattiin kaikkea mahdollista – kuten tiilikuormia, maataloustarvikkeita ja jopa vaatteita
Ne olivat paikkoja, joissa kyläläiset kohtasivat, vaihtoivat kuulumisia ja hoitivat arjen asioita yhdellä kertaa.Kauppias oli usein se henkilö, joka tiesi, mistä mitäkin sai hankittua, ja saattoi auttaa järjestämään tavaroiden kuljetuksen.
Suomessa kyläkauppojen määrä on vähentynyt merkittävästi – vuosituhannen vaihteessa niitä oli vielä noin 700, mutta nykyisin luku on laskenut alle 300:n. Kyläkaupat ovat kuitenkin löytäneet uusia tapoja pärjätä, kuten panostamalla erikoistuotteisiin tai tarjoamalla elämyksiä, kuten vanhan ajan kahviloita ja nostalgisia myymälöitä.
Esimerkiksi Röksän kauppa Etelä-Karjalassa on Suomen vanhin yhä alkuperäisellä paikallaan toimiva kyläkauppa, perustettu jo vuonna 1873. Jalavan kauppa Taivalkoskella taas on tunnettu perinnevaatteistaan ja tunnelmallisesta miljööstään.
Monet vanhat kyläkaupat ovat nykyään museoita, kuten Simonsin maalaiskauppa Pietarsaaressa, joka esittelee 1950-luvun kaupan tunnelmaa ja tavaravalikoimaa. Mommilan kyläpuoti puolestaan tarjoaa kävijöille nostalgisen elämyksen, jossa voi nähdä vanhoja kauppatavaroita ja jopa Uuno Turhapuron rooliasun.
Kyläkauppa ei ollut vain kauppa – se oli kylän tietotoimisto, jossa myyjä tiesi kaiken. Ei ollut asiaa, josta hän ei olisi ollut ajan tasalla. Kuka oli muuttanut uuteen taloon, milloin jokin tapahtuma järjestettäisiin, ketkä olivat riidoissa ja ketkä kihloissa – kaikki kulki kaupan kautta. Kun astui sisään, tunsi olevansa osa kylän tarinaa, eikä koskaan tiennyt, mitä uutisia kuulee seuraavaksi.
Monissa kyläkaupoissa oli myös postipalvelut, joten kauppareissulla saattoi samalla lähettää kirjeitä tai noutaa paketteja. Joissakin kaupoissa oli puhelinkioski, josta kyläläiset soittivat tärkeät puhelunsa ennen kuin jokaisessa kodissa oli oma puhelin.
Lisäksi monissa kyläkaupoissa oli kahvinurkkaus, jossa kyläläiset istuivat juttelemassa. Tämä oli erityisen tärkeää vanhemmille ihmisille, joille kauppareissu oli myös sosiaalinen tapahtuma.
Kyläkaupat olivat todellisia kyläyhteisön keskuksia – hyvässä ja pahassa. Ne olivat paikkoja, joissa ihmiset kohtasivat, vaihtoivat kuulumisia ja hoitivat arjen asioita, mutta samalla ne saattoivat olla myös paikkoja, joissa juorut levisivät ja kylän sosiaaliset hierarkiat näkyivät selvästi.
Kyläkaupat olivat paikkoja, joissa kauppias tunsi asiakkaansa henkilökohtaisesti ja saattoi tarjota joustavia maksuehtoja tai jopa luottoa vaikeina aikoina. Nykyisin kyläkaupassa käynti tarjoaa matkailijalle elämyksen nähdä kuinka perinteinen kauppakulttuuri elää yhä pienissä kylissä.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuva: Kuvitus kuva
