Kekkosen kuolemasta 35 vuotta – “Hän on viitoittanut meille tien kulkea”
Urho Kekkonen pyrki viimeiseksi jääneelle kaudelleen tasavallan presidenttinä vuoden 1978 vaaleissa tunnuslauseella, jolla haluttiin korostaa hänen merkitystään sekä ulkopolitiikan johtajana että suomalaisten puolueriitojen tasoittajana.
Nuoremmillekin polville Kekkosesta on muodostunut legendaarinen hahmo. Kekkosta näkee t-paidoissa, internet-meemeissä ja kuulee opiskelijoiden sitsilauluissa. Moni kaupallinen tuotekin on kantanut Kekkosen kuvaa.
Legendaa Kekkosesta tehtiin jo tämän eläessä. Tarina kansakunnan kaapin päälle nousseesta savupirtin pojasta, joka presidenttinäkin hiihti ja kalasti kuin kuka tahansa, ja paremminkin, vetosi suomalaisiin. Olkoonkin, että Lepikon torppa ei ollut savupirtti, ja vanhemmiten hiihtokilometrit lyhenivät sekä kalakilot olivat kevyempiä.
Harva on ainakaan eläessään saanut kuvansa seteliin tai nimikkokadun. Kekkosta nämä kunniat kohtasivat.
URHO KALEVA KEKKONEN
LÄHESTYVÄÄ syksyä aistittiin elokuun lopulla. Entistä presidenttiä ei oltu julkisuudessa nähty aikoihin, eikä hänen kunnostaan yleisesti paljon tiedettykään.
Ylimääräinen uutislähetys aamulla alkoi hiljaisilla kuvilla puolitangossa olevasta lipusta. Kamera laajensi kuvaansa, ja tarkensi sen rakennukseen, jonka saattoi tunnistaa Tamminiemeksi, Kekkosen vanhaksi virka-asunnoksi ja vanhuudenkodiksi.
– Presidentti Urho Kekkonen on kuollut. Entinen tasavallan presidentti kuoli kotonaan Tamminiemessä viime yönä kello yksi. Välitön kuolinsyy oli aivorungon verenkiertohäiriö, Yleisradion uutistenlukija Kari Toivosen lausumat sanat kuuluivat.
Valtion virastot suruliputtivat kuolinpäivänä, ja kansalaisten toivottiin tekevän samoin. Ulkovaltojen johtajista surunvalittelunsa esitti ensimmäisenä Ruotsin pääministeri Ingvar Karlsson.
HAUTAJAISISSA puhunut tasavallan presidentti Mauno Koivisto totesi muistopuheessaan, että Kekkosen merkityksen saattoi jo silloin todeta valtavaksi, vaikkei sitä ehkä koko merkityksessään vielä saattanut nähdä.
Koivisto korosti eritoten Kekkosen ulkopoliittista merkitystä, mutta myös Kekkosen merkitystä suomalaisille.
– Olemme todistamassa sen valtiomiehen viimeistä matkaa, joka kansankuntansa ahdingon hetkellä näki tosiasiat tarkemmin kuin monet muut. Tällä valtiomiehellä oli muita herkempi korva kuulla ennalta aikansa vaatimukset. Hänellä oli myös muita herkempi tunto sille, mitä kansakunta tulisi hyväksymään, kun se oli näkevä tulokset.
– Kansakunta on kiitollinen edesmenneelle valtionpäämiehelle. Se toivoo, että kansainväliset vastakohtaisuudet lieventyisivät, että yhteistoiminta ja yhteisvastuu lisääntyisivät. Me toivomme, ettei tulevaisuus toisi mukanaan sellaisia koettelemuksia, joita Urho Kekkosen sukupolvi sai kokea.
– Mutta mikä meidän osaksemme on tuleva, siitä me uskomme selviytyvämme sen työn tukemana, jonka Urho Kekkonen on meidän puolestamme tehnyt. Hän on viitoittanut meille tien kulkea, presidentti Koivisto totesi.
