Kadetti, joka kääntyi isänmaataan vastaan – Eino Pekkarisen tapaus 1930-luvun Suomessa
1930‑luvun alun poliittisesti kuohuvassa Suomessa paljastui tapaus, joka herätti laajaa huomiota puolustusvoimissa ja turvallisuusviranomaisissa. Kadettikouluun hyväksytty Eino Heikki Pekkarinen (1910–1994) jäi kiinni vakoilusta syksyllä 1932, vain muutamia kuukausia sen jälkeen kun hän oli aloittanut sotilasuransa. Tapaus oli aikansa merkittävimpiä kotimaisia turvallisuusrikoksia.
Tie kadettikouluun – ja SKP:n vaikutuspiiriin
Pekkarinen oli koulutettu ja lahjakas nuori mies: ylioppilas, Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan opiskelija ja reserviupseerikoulun käynyt vänrikki. Hänet hyväksyttiin kadettikouluun kesällä 1932.
Samaan aikaan hän oli hakeutunut Suomen kommunistisen puolueen (SKP) piiriin. Puolueen jäsen Lauri Vilenius oli kertonut Pekkariselle yhteyksistään, ja Pekkarinen oli pyytänyt päästä mukaan. Pian hänelle annettiin tehtävä, joka vei hänet suoraan maanpetoksen tielle.
Vakoilutehtävät: asehankinnat ja linnoitukset
SKP:n toimitsijat ohjeistivat Pekkarista hankkimaan tietoja Suomen puolustuslaitoksesta. Erityisen kiinnostuksen kohteena oli uusi Suomi-konepistooli, jonka kehitys ja hankinnat olivat tuolloin salaisia ja sotilaallisesti merkittäviä
Pekkarisen tehtäviin kuului:
- Suomi-konepistoolin kuvaaminen ja teknisten tietojen hankkiminen
- Kadettikoulun toiminnan ja opetuksen selvittäminen
- Tietojen kerääminen Karjalan alueen linnoituksista ja puolustusjärjestelyistä
- Tietojen toimittaminen SKP:n kautta Neuvostoliiton tiedustelulle
Yhteyshenkilönä toimi Valter Valdemar Forsman, joka maksoi Pekkariselle tiedoista rahallista korvausta.
Paljastuminen ja oikeudenkäynti
Pekkarinen pidätettiin 2. syyskuuta 1932. Kuulusteluissa hän tunnusti toimineensa vakoilijana. Hänen lisäkseen pidätettiin useita muita SKP:n jäseniä ja tukijoita.
Turun hovioikeus tuomitsi tammikuussa 1933:
- 4 vuotta kuritushuonetta
- 8 vuotta vailla kansalaisluottamusta
Tuomio oli aikakaudelle ankara, mutta katsottiin vastaavan teon vakavuutta.
Sotien jälkeen yllättävä paluu virkatehtäviin
Sodan jälkeen poliittinen ilmapiiri muuttui. Yllättäen Pekkarinen päätyi työskentelemään Punaisessa Valpossa, turvallisuuspoliisin edeltäjässä, sotilastoimiston päällikkönä. Tämä herätti aikanaan hämmennystä, sillä hänen taustansa oli hyvin tunnettu.
Tapaus, joka muistuttaa tiedustelun haavoittuvuudesta
Eino Pekkarisen tapaus on esimerkki siitä, miten yksittäinen henkilö voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa, jos hän pääsee käsiksi sotilaallisesti arkaluonteiseen tietoon. 1930‑luvun Suomessa, jolloin kansainväliset jännitteet kasvoivat ja ääriliikkeet vahvistuivat, Pekkarisen toiminta oli vakava muistutus tiedustelun ja vastatiedustelun merkityksestä.
Loikkasiko Eino Pekkarinen Neuvostoliittoon?
Ei loikannut.
Avoinna olevan lähteen mukaan Pekkarinen:
- pidätettiin Suomessa 2.9.1932
- tunnusti vakoilun kuulusteluissa
- tuomittiin Turun hovioikeudessa tammikuussa 1933
- istui kuritushuonetuomionsa Suomessa
- eli Suomessa sodan jälkeen ja työskenteli Punaisessa Valpossa
- kuoli Helsingissä 18.11.1994
Mistä loikkaamishuhu voi olla peräisin?
On muutama mahdollinen selitys:
- Sekoitus toiseen Pekkariseen
Sotavuosina oli useita suomalaisia, jotka loikkasivat Neuvostoliittoon — osa heistä oli sotilaita, osa desantteja. Sukunimi Pekkarinen ei ole harvinainen. - Se, että hän vakoili Neuvostoliiton hyväksi
Koska Pekkarinen kuvasi mm. Suomi-konepistoolia ja Karjalan linnoituksia ja toimitti tiedot SKP:n kautta Neuvostoliittoon, moni on myöhemmin olettanut, että hän olisi myös paennut sinne. - Hänen myöhempi työ Punaisessa Valpossai
Sodan jälkeen hän työskenteli turvallisuuspoliisissa, mikä on herättänyt paljon epäilyjä ja huhuja. Mutta lähteet eivät tue loikkaamista.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
