Härmän häijyt – Lakeuksien legendat vai pelon kylväjät?
Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla 1800-luvun puolivälissä syntyi ilmiö, joka jätti pysyvän jäljen suomalaiseen kansanperinteeseen: Härmän häijyt eli puukkojunkkarit.
Nämä nuoret miehet tunnettiin väkivaltaisesta käytöksestään, rehvastelustaan ja pelottomuudestaan – mutta myös siitä, että he herättivät pelkoa ja kunnioitusta yhtä aikaa.
Kuka oli häjy?
Häjy ei ollut pelkkä huligaani. Hän saattoi olla talollisen poika, renki tai torppari, joka pukeutui näyttävästi, kulki ryhmissä ja osallistui tappeluihin, yöjuoksuihin ja jopa veritekoihin. Kuuluisimpia häjyjä olivat Antti Rannanjärvi ja Antti Isotalo – nimet, jotka elävät yhä kansanlauluissa ja tarinoissa.
Miksi häjyys syntyi?
Puukkojunkkareiden nousu liittyi yhteiskunnallisiin muutoksiin: väestönkasvu, maattomuus ja nuorten miesten aseettomuus loivat jännitteitä. Kun viranomaisvalta oli heikko ja lakeuksilla vallitsi omalakinen kunniakulttuuri, häjyys sai tilaa kasvaa.
Käräjillä ja kansanlauluissa
Vaikka häjyjen toiminta oli rikollista, heistä tuli aikanaan myös kulttuurisia hahmoja. Käräjillä heitä tuomittiin, mutta kansan suussa heistä tehtiin sankareita. Laulu ”Isontalon Antti ja Rannanjärvi” on esimerkki siitä, kuinka väkivaltaiset miehet muuttuivat tarinoissa lähes myyttisiksi.
Häjyys tänään
Nykyään Härmän häijyt ovat osa Etelä-Pohjanmaan kulttuuriperintöä. Heistä kerrotaan museoissa, näytelmissä ja elokuvissa. Mutta samalla muistetaan, että häjyys ei ollut pelkkää uhoa – se oli myös merkki yhteiskunnan kipupisteistä.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuva: Kuvituskuva




