Eino Leinon elämä ja perintö

Eino Leino, oikealta nimeltään Armas Einar Leopold Lönnbohm, syntyi 6. heinäkuuta 1878 Paltamossa.
Hän oli perheensä yhdeksän lapsen nuorin ja viimeinen. Leino kasvoi sivistyneessä keskivarakkaaseen maalaisvirkamieskodissa, jossa hänen isänsä, Anders Lönnbohm, toimi maanmittarina. Hän toimi myös viljelijänä omistamassaan Hövelöön tilalla.
Leino meni alun perin koulunkäyntiin Kajaanissa ja jatkoi sitä Oulussa ja Hämeenlinnassa, missä asui sukulaisten luona. Hän opiskeli myöhemmin Helsingin yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa varhain ja ryhtyi kirjailijaksi ja lehtimieheksi.
Leino oli tuottelias ja hänen tuotantonsa kattaa runoja, romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hän oli myös aktiivinen kulttuuripoliittisissa keskusteluissa ja osallistui Nuoren Suomen kulttuuripiiriin. Leino tunnettiin boheemista elämäntyyliistään ja monipuolisesta taiteellisesta tuotannostaan.
Eino Leino kirjoitti yli 70 kirjaa runoja ja novelleja .Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat kaksi runosarjaa, ”Helkavirsiä”, jotka käyttävät laajasti suomalaista mytologiaa ja kansanperinnettä . Leino kirjoitti myös teatterista ja kulttuuria yleisesti ja käänsi merkittävien kirjailijoiden, kuten Runebergin ja Goethen, teoksia.
Leino kuoli 10. tammikuuta 1926 Hyvinkäällä, vain 47-vuotiaana. Hänen tuotantoonsa kuuluvat monet merkittävät teokset, jotka ovat pysyneet laajojen lukijapiirien suosiossa vuosikymmenien varrella.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
kuva: kuvituskuva
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Saab‑tehtaan suomalainen aalto – 1970‑luvun teollinen siirtolaisuus

Saab‑tehtaan suomalainen aalto on selkeä ja vaikuttava artikkeli 1970‑luvun suuresta suomalaisesta siirtolaisuudesta Ruotsiin. Teksti avaa, miten tuhannet suomalaiset lähtivät Trollhättanin ja Göteborgin teollisuusvyöhykkeelle rakentamaan Ruotsin autoteollisuuden menestystä — ja samalla omaa tulevaisuuttaan.

Tien päällä eläneet – kulkurien unohtunut Suomi

Suomen maaseudulla eli vielä 1900‑luvun puoliväliin saakka joukko ihmisiä, joiden elämä kulki teiden, metsien ja kylien hengessä. Heitä kutsuttiin kulkureiksi – ei pahansuovasti, vaan kuvaamaan ihmisiä, joiden koti oli siellä missä pimeä kohtasi kulkijan. Kulkuri ei ollut rikollinen eikä vaeltelija vailla tarkoitusta. Hän oli osa maaseudun arkea, osa kylien historiaa, osa sitä hiljaista historiaa, joka ei päätynyt kirjoihin mutta jäi ihmisten mieliin.

Artikkeli: “Tässä auttoi Herra – Olli Seppäsen kertomuksia sota-ajan ihmeistä”

Suomen sotahistoria on täynnä kovia taisteluita, raskaita menetyksiä ja kylmää selviytymistä. Mutta sen rinnalla kulkee toinen tarina – kertomus hetkistä, joissa tapahtui jotakin, mitä ei voi selittää pelkällä taktiikalla, säätilalla tai sotilaallisella onnella. Lentäjä ja luennoitsija Olli Seppänen on koonnut näitä muistoja ohjelmassaan “Tässä auttoi Herra”, jossa hän kuvaa tilanteita, joissa Jumalan suojelus tuntui koskettavan rintamaa.

Högfors – Ruukin varjoissa syntynyt teollisuuden valtakunta

Karjaanjoen varrella, Karkkilan sydämessä, seisoo yhä tänä päivänä punatiilinen tehdasrakennus, jonka ikkunoista on katsottu Suomen teollistumisen nousua yli kahden vuosisadan ajan. Högfors on tehdas. Se on maisema, yhteisö ja kertomus siitä, miten rauta, tuli ja ihmisten sitkeys muovasivat kokonaisen kaupungin.