Eino Leinon elämä ja perintö

Eino Leino, oikealta nimeltään Armas Einar Leopold Lönnbohm, syntyi 6. heinäkuuta 1878 Paltamossa.
Hän oli perheensä yhdeksän lapsen nuorin ja viimeinen. Leino kasvoi sivistyneessä keskivarakkaaseen maalaisvirkamieskodissa, jossa hänen isänsä, Anders Lönnbohm, toimi maanmittarina. Hän toimi myös viljelijänä omistamassaan Hövelöön tilalla.
Leino meni alun perin koulunkäyntiin Kajaanissa ja jatkoi sitä Oulussa ja Hämeenlinnassa, missä asui sukulaisten luona. Hän opiskeli myöhemmin Helsingin yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa varhain ja ryhtyi kirjailijaksi ja lehtimieheksi.
Leino oli tuottelias ja hänen tuotantonsa kattaa runoja, romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hän oli myös aktiivinen kulttuuripoliittisissa keskusteluissa ja osallistui Nuoren Suomen kulttuuripiiriin. Leino tunnettiin boheemista elämäntyyliistään ja monipuolisesta taiteellisesta tuotannostaan.
Eino Leino kirjoitti yli 70 kirjaa runoja ja novelleja .Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat kaksi runosarjaa, ”Helkavirsiä”, jotka käyttävät laajasti suomalaista mytologiaa ja kansanperinnettä . Leino kirjoitti myös teatterista ja kulttuuria yleisesti ja käänsi merkittävien kirjailijoiden, kuten Runebergin ja Goethen, teoksia.
Leino kuoli 10. tammikuuta 1926 Hyvinkäällä, vain 47-vuotiaana. Hänen tuotantoonsa kuuluvat monet merkittävät teokset, jotka ovat pysyneet laajojen lukijapiirien suosiossa vuosikymmenien varrella.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
kuva: kuvituskuva
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Zavidovo-vuoto – kun salaisuus ravisteli Suomen ulkopolitiikkaa

Vuonna 1972 tapahtunut Zavidovo-vuoto on yksi Suomen lähihistorian merkittävimmistä mutta yllättävän vähän tunnetuista poliittisista skandaaleista. Se paljasti, kuinka herkkä tasapaino vallitsi Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa kylmän sodan aikana – ja kuinka sisäpolitiikka ja ulkopolitiikka kietoutuivat toisiinsa.

Syksy, tuo vanha tuttu vieras

Syksy tulee aina. Se ei kysy lupaa, ei tee numeroa itsestään. Se vain saapuu—hiljaa, kuin vanha ystävä, joka tietää ettei tarvitse selitellä. Ja sitten se menee. Jättää jälkeensä kosteita lehtiä, harmaita aamuja ja sen oudon kaihon, joka ei ole surua mutta ei iloakaan.

Viipurin pamaus ja kultamitalikäsi – Sten Suvion tarina

Kun Sten Suvio (1911–1988) astui kehään Berliinin olympialaisissa vuonna 1936, hän oli sekä nyrkkeilijä, että suomalaisen sisun ruumiillistuma, Viipurin kasvatti, jonka vasen käsi – myöhemmin sodassa haavoittunut – iski tiensä historian kirjoihin.