Eino Leinon elämä ja perintö
Eino Leino, oikealta nimeltään Armas Einar Leopold Lönnbohm, syntyi 6. heinäkuuta 1878 Paltamossa.
Hän oli perheensä yhdeksän lapsen nuorin ja viimeinen.
Leino kasvoi sivistyneessä keskivarakkaaseen maalaisvirkamieskodissa, jossa hänen isänsä, Anders Lönnbohm, toimi maanmittarina. Hän toimi myös viljelijänä omistamassaan Hövelöön tilalla.
Leino meni alun perin koulunkäyntiin Kajaanissa ja jatkoi sitä Oulussa ja Hämeenlinnassa, missä asui sukulaisten luona.
Hän opiskeli myöhemmin Helsingin yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa varhain ja ryhtyi kirjailijaksi ja lehtimieheksi.
Leino oli tuottelias ja hänen tuotantonsa kattaa runoja, romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hän oli myös aktiivinen kulttuuripoliittisissa keskusteluissa ja osallistui Nuoren Suomen kulttuuripiiriin.
Leino tunnettiin boheemista elämäntyyliistään ja monipuolisesta taiteellisesta tuotannostaan.
Eino Leino kirjoitti yli 70 kirjaa runoja ja novelleja
.Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat kaksi runosarjaa, ”Helkavirsiä”, jotka käyttävät laajasti suomalaista mytologiaa ja kansanperinnettä
. Leino kirjoitti myös teatterista ja kulttuuria yleisesti ja käänsi merkittävien kirjailijoiden, kuten Runebergin ja Goethen, teoksia.
Leino kuoli 10. tammikuuta 1926 Hyvinkäällä, vain 47-vuotiaana.
Hänen tuotantoonsa kuuluvat monet merkittävät teokset, jotka ovat pysyneet laajojen lukijapiirien suosiossa vuosikymmenien varrella.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
kuva: kuvituskuva
