Suomen aikamedia kertoo suomalaisesta kenttätoiminnasta, luonnosta ja maaseudun arjesta. Julkaisemme artikkeleita, historiaa, käytännön ohjeita ja ajankohtaisia aiheita selkeästi ja luotettavasti. Lehti on suunnattu kaikille, jotka arvostavat perinteisiä taitoja ja suomalaista kenttähenkeä.

Artikkeli: “Tässä auttoi Herra – Olli Seppäsen kertomuksia sota-ajan ihmeistä”

Suomen sotahistoria on täynnä kovia taisteluita, raskaita menetyksiä ja kylmää selviytymistä. Mutta sen rinnalla kulkee toinen tarina – kertomus hetkistä, joissa tapahtui jotakin, mitä ei voi selittää pelkällä taktiikalla, säätilalla tai sotilaallisella onnella. Lentäjä ja luennoitsija Olli Seppänen on koonnut näitä muistoja ohjelmassaan “Tässä auttoi Herra”, jossa hän kuvaa tilanteita, joissa Jumalan suojelus tuntui koskettavan rintamaa.
Seppäsen kertomukset eivät ole sotahistoriallisia raportteja, vaan sotilaiden omia muistoja – hetkiä, joissa he kokivat, että jokin suurempi voima astui väliin.

Sumu laskeutuu rintaman ylle – Karjalan kannas

Karjalan kannaksella suomalainen joukko oli joutunut tilanteeseen, jossa vihollinen oli jo aivan kintereillä. Neuvostojoukot etenivät nopeasti, ja suomalaiset tiesivät, että jos hyökkäys jatkuisi, heillä ei olisi mitään mahdollisuutta.

Seppänen kertoo:

“Juuri silloin, täysin odottamatta, metsä alkoi täyttyä raskaasta sumusta. Se tuli kuin verho, joka peitti suomalaiset näkyvistä. Vihollinen pysähtyi, koska he eivät enää nähneet mitään. Sotilaat sanoivat jälkeenpäin, että sumu tuli ‘kuin käskystä’. Minä sanon: siinä Herra auttoi.”

Sumu ei ollut ennustettu, eikä sen olisi pitänyt laskeutua juuri sillä hetkellä. Seppäsen mukaan tämä oli johdatusta – hetki, joka pelasti kokonaisen rintamalohkon.

Pommitus, joka ei osunut korsuihin – Laatokan rintama

Laatokan pohjoispuolella suomalaiset olivat korsujen suojassa, kun vihollinen aloitti massiivisen tykistökeskityksen. Maa tärisi, katot vapisivat ja jokainen odotti tuhon hetkeä.

Pommituksen jälkeen sotilaat nousivat ulos ja näkivät jotakin, mitä ei voinut selittää:

“Yksikään korsu ei ollut saanut osumaa. Kranaatit olivat pudonneet korsujen väliin, aivan kuin joku olisi ohjannut niiden radat. Sotilaat olivat rukoilleet. Minä uskon, että heidän rukouksensa kuultiin.”

Pommitus oli niin voimakas, että tuho oli käytännössä varmaa. Seppänen tulkitsee tapahtuman yliluonnolliseksi suojelukseksi.

Hyökkäys pysähtyy kuin seinään – Kainuun ja Koillismaan suunnalla

Seppänen kertoo hyökkäyksestä, jossa vihollinen oli jo murtamassa suomalaisten linjoja. Kaikki näytti menetetyltä.

“Yhtäkkiä hyökkäys pysähtyi. Ei käskyä, ei selitystä – liike vain loppui. Myöhemmin selvisi, että vihollinen oli saanut täysin virheellisen tiedon suomalaisten vahvuudesta ja pysäyttänyt etenemisen pelosta. Minä näen tässä Jumalan johdatuksen.”

Seppäsen mukaan tämä oli hetki, jossa “Herra sekoitti vihollisen suunnitelmat”.

Luoti kulkee takin läpi osumatta sotilaaseen – Karjalan metsälinjoilla

Eräs sotilas juoksi avoimen alueen yli vihollisen tulituksen alla. Luodit viuhuivat ympärillä, osuivat maahan ja puihin. Hän pääsi suojaan ja huomasi takissaan luodinreiän – luoti oli mennyt sisään ja ulos, mutta ei ollut osunut kehoon.

Seppänen kertoo:

“Sotilas sanoi rukoilleensa koko juoksun ajan. Minä sanon: luoti kulki, mutta Herra ohjasi sen ohi.”

Tämä on yksi niistä kertomuksista, joita sotilaat pitivät suoranaisina ihmeinä.

Lopuksi: Seppäsen sanoma

Olli Seppänen ei väitä, että sota olisi ollut helppo tai että ihmeet olisivat pelastaneet kaikki. Hän korostaa, että kansan rukous, usko ja toivo olivat osa sodan todellisuutta – ja että joissakin hetkissä tapahtui jotakin, mikä ylitti inhimillisen selityksen.

“Kun kansa on hädässä, Herra voi astua väliin.”

Presidentti Kyösti Kallion rukouskutsu talvisodan alkaessa

Talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta. Kansakunta joutui äkisti tilanteeseen, jossa sen olemassaolo oli uhattuna. Juuri näinä ensimmäisinä, epävarmuuden täyttäminä päivinä tasavallan presidentti Kyösti Kallio nousi ratkaisevaan rooliin. Hänen puheensa eivät olleet vain poliittisia kannanottoja, vaan koko kansan moraalia kohottavia viestejä — ja ennen kaikkea kutsuja rukoukseen.

Radiopuhe, joka pysäytti kansan

Itsenäisyyspäivänä 6.12.1939 Kallio piti puheen, joka on jäänyt talvisodan historiaan. Hän ei puhunut vain sotilaallisesta puolustuksesta tai poliittisista ratkaisuista, vaan kääntyi koko kansan puoleen hengellisellä viestillä.

Hän lausui julkisen rukouksen, jossa pyysi Jumalan apua Suomen kansalle:

“Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen… Auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua.”

Tämä oli poikkeuksellista. Presidentti ei vain rukoillut itse — hän kehotti koko kansaa rukoilemaan. Puhetta kuunneltiin kodeissa, evakuointikeskuksissa, rintamalla ja sairaaloissa. Se toi lohtua aikana, jolloin tulevaisuus oli täysin hämärän peitossa.

Kutsu Raamatun ääreen

Joulun alla Kallio antoi erillisen viestin Suomen armeijalle. Hän kehotti sotilaita lukemaan Raamattua, sillä esi-isät olivat saaneet siitä “voimaa ja lohtua ahdingoissa ja vainoissa”.
Kallio tiesi, että hengellinen kestävyys oli yhtä tärkeää kuin fyysinen puolustus. Rintamalla viesti otettiin vastaan vakavasti: sotilaspapisto jakoi pieniä kenttäraamattuja, ja monet kantoivat niitä taskussaan koko sodan ajan.

Olli Seppäsen muistelmat ”Sota-ajan ihmeet”

Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuva: kuvituskuva
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Tukkimiehet ja virran voima

Suomen metsäteollisuuden kasvu perustui pitkälti metsien, jokien ja niitä pitkin kulkeneiden tukkimiesten työhön. Ennen metsäteitä ja raskaita kuljetuskalustoja puut saatiin sahoille ja tehtaille uittamalla. Talven aikana kaadetut tukit vedettiin keväällä jokivarsille odottamaan jäiden lähtöä ja tulvavesiä.

Suomen ensimmäiset matkailijat – millaista matkustaminen oli 1800-luvulla?

Nykyään matkalle lähteminen on helppoa. Junalippu tai lentomatka on muutaman painalluksen päässä, ja matka Helsingistä Ouluun taittuu muutamassa tunnissa. Vielä 1800-luvulla matkustaminen Suomessa oli kuitenkin hidasta, kallista ja usein jopa vaarallista. Silti ihmiset liikkuivat enemmän kuin usein kuvitellaan. Virkamiehet, kauppiaat, opiskelijat, papit ja varakkaat matkailijat kulkivat pitkiäkin matkoja hevoskyydillä, laivoilla ja myöhemmin junilla.

Suomen köyhyyden, häpeän ja nöyryyden pitkä kaari – 1800‑luvulta nykypäivään

Suomen historiaa kerrotaan usein sankaritarinoina: sisusta, selviytymisestä ja yhtenäisyydestä.

Mutta tämän tarinan alla kulkee toisenlainen kertomus — sellainen, joka ei päätynyt koulukirjoihin eikä ylittänyt uutiskynnystä.

Se on kertomus köyhyydestä, häpeästä ja nöyryydestä, jotka muovasivat suomalaisen arjen sukupolvien ajan ja joiden jäljet näkyvät edelleen.

Tämä artikkeli seuraa ilmiöitä nälkävuosista nykypäivään, ja näyttää, miten Suomi on palaamassa samoihin teemoihin, joista se aikanaan nousi.Suomen köyhyyden, häpeän ja nöyryyden pitkä kaari on pysynyt poissa julkisesta keskustelusta. Lehdissä siitä ei ole juuri puhuttu, vaikka ilmiö on ollut läsnä sukupolvien ajan.
Pääset lukemaan sen alla olevasta painikkeesta.