Aleksis Kivi – Köyhistä oloista kansalliskirjailijaksi

Aleksis Kivi, oikealta nimeltään Alexis Stenvall, syntyi 10. lokakuuta 1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä ja kuoli 31. joulukuuta 1872 Tuusulassa.
Kiven perhe oli köyhä, mutta aleksis osoitti jo varhain kiinnostusta kirjallisuuteen ja oppimiseen. Hän oli suomalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti romaanistaan ”Seitsemän veljestä” (1870), joka on saavuttanut kansallisromaanin aseman. Kivi kirjoitti myös näytelmiä, kuten ”Nummisuutarit” (1864), ja runoja.
Vuonna 1846 Kivi muutti Helsinkiin opiskelemaan. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1859, missä hän opiskeli kirjallisuutta ja kiinnostui teatterista.
Kiven ensimmäinen näytelmä ”Kullervo” valmistui vuonna 1860. Näytelmä perustui Kalevalan traagiseen tarinaan ja oli Kiven ensimmäinen merkittävä kirjallinen työ.
Kiven tunnetuin teos, romaani ”Seitsemän veljestä”, julkaistiin vuonna 1870. Teos sai aluksi ristiriitaisen vastaanoton, mutta myöhemmin siitä tuli suomalaisen kirjallisuuden klassikko.
Aleksis Kivi oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija ja hänen teoksissaan on sekä romanttisia että realistisia piirteitä. Hän kykeni luomaan korkeatasoista kirjallisuutta aikana, jolloin suomenkielisen kirjallisuuden perinnettä ei juuri ollut. Kivi on ollut Suomen kansalliskirjailija 1900-luvun alun Kivi-renessanssista alkaen.
Kiven tekstejä on sävelletty lauluiksi, kuten ”Onnelliset”, ”Keinu”, ”Metsämiehen laulu”, ”Oravan laulu”, ”Sydämeni laulu”, ”Seitsemän miehen voima” ja ”Mitä minä huolin”.
Aleksis Kiven tyyli eroaa muista kirjailijoista monin tavoin.
-Kiven tekstit ovat täynnä rikasta ja elävää suomen kieltä. Hän käytti monipuolisia sanontoja, murteita ja kansankieltä, mikä toi hänen teoksiinsa omaleimaisen ja aidon suomalaisen sävyn
– Kiven hahmot ovat monimutkaisia ja monitasoisia. Hän kuvasi heidät sekä hyveineen että heikkouksineen, mikä teki heistä uskottavia ja helposti samaistuttavia.
– Kivi osasi taitavasti yhdistää huumoria ja vakavuutta. Hänen teoksissaan on paljon komiikkaa ja ironiaa, mutta niiden taustalla on usein myös syvempiä ja vakavampia teemoja.
– Luonnonkuvaus on tärkeässä roolissa Kiven teoksissa. Hän kuvasi luontoa tarkkanäköisesti ja runollisesti, mikä loi teoksiin erityisen tunnelman.
– Kiven teoksissa käsitellään usein ihmisen ja yhteiskunnan välisiä ristiriitoja, yksilön kasvua ja kehitystä sekä moraalisia kysymyksiä. Hänen teoksensa heijastavat aikansa suomalaisen yhteiskunnan muutoksia ja haasteita.
Kiven tyyliä voi pitää sekä romanttisena että realistisena. Hän yhdisteli näitä tyylisuuntia luodessaan teoksia, jotka ovat säilyttäneet merkityksensä ja vetovoimansa sukupolvesta toiseen.
Aleksis Kiven elämä oli täynnä haasteita.
Kivi kärsi elämänsä loppuvaiheessa mielenterveysongelmista ja taloudellisista vaikeuksista. Hän kuoli 31. joulukuuta 1872 Tuusulassa, vain 38-vuotiaana.
Aleksis Kivellä ei ollut vaimoa eikä lapsia. Hän eli suurimman osan elämästään yksin ja keskittyi kirjalliseen työhönsä.
Kirjoittanut: Tuula Huovinen
Kuva: Kuvitus kuva
Lähde: Aleksis kiven elämä elokuva
Picture of Suomen Kenttälehti

Suomen Kenttälehti

Toimitus

Jaa tämä artikkeli somessa

Juuri nyt

Uusimmat artikkelit

Saab‑tehtaan suomalainen aalto – 1970‑luvun teollinen siirtolaisuus

Saab‑tehtaan suomalainen aalto on selkeä ja vaikuttava artikkeli 1970‑luvun suuresta suomalaisesta siirtolaisuudesta Ruotsiin. Teksti avaa, miten tuhannet suomalaiset lähtivät Trollhättanin ja Göteborgin teollisuusvyöhykkeelle rakentamaan Ruotsin autoteollisuuden menestystä — ja samalla omaa tulevaisuuttaan.

Tien päällä eläneet – kulkurien unohtunut Suomi

Suomen maaseudulla eli vielä 1900‑luvun puoliväliin saakka joukko ihmisiä, joiden elämä kulki teiden, metsien ja kylien hengessä. Heitä kutsuttiin kulkureiksi – ei pahansuovasti, vaan kuvaamaan ihmisiä, joiden koti oli siellä missä pimeä kohtasi kulkijan. Kulkuri ei ollut rikollinen eikä vaeltelija vailla tarkoitusta. Hän oli osa maaseudun arkea, osa kylien historiaa, osa sitä hiljaista historiaa, joka ei päätynyt kirjoihin mutta jäi ihmisten mieliin.

Artikkeli: “Tässä auttoi Herra – Olli Seppäsen kertomuksia sota-ajan ihmeistä”

Suomen sotahistoria on täynnä kovia taisteluita, raskaita menetyksiä ja kylmää selviytymistä. Mutta sen rinnalla kulkee toinen tarina – kertomus hetkistä, joissa tapahtui jotakin, mitä ei voi selittää pelkällä taktiikalla, säätilalla tai sotilaallisella onnella. Lentäjä ja luennoitsija Olli Seppänen on koonnut näitä muistoja ohjelmassaan “Tässä auttoi Herra”, jossa hän kuvaa tilanteita, joissa Jumalan suojelus tuntui koskettavan rintamaa.

Högfors – Ruukin varjoissa syntynyt teollisuuden valtakunta

Karjaanjoen varrella, Karkkilan sydämessä, seisoo yhä tänä päivänä punatiilinen tehdasrakennus, jonka ikkunoista on katsottu Suomen teollistumisen nousua yli kahden vuosisadan ajan. Högfors on tehdas. Se on maisema, yhteisö ja kertomus siitä, miten rauta, tuli ja ihmisten sitkeys muovasivat kokonaisen kaupungin.