Kesäaika on nykyään arkinen osa suomalaista vuotta, mutta sen historia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Ensimmäisen kerran Suomi siirtyi kesäaikaan keskellä toista maailmansotaa, keväällä 1942, kun koko maa eli niukkuuden ja jatkuvan varautumisen aikaa. Kellon siirtäminen tunnilla eteenpäin ei ollut mukavuusratkaisu, vaan osa kansallista selviytymisstrategiaa: valoisia tunteja haluttiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti teollisuudessa, maataloudessa ja liikenteessä.